48. Lopputekstit

Aikuinen mies kirjoittelemassa nussimisistaan nettiin. Ihme touhua. Löytyy lapsia, vaimo, auto, tyttöystävä ja vene. No ei sentään. Seilaaminen on aivan dorkaa touhua. Ihan oikeesti, miten helvetissä aika riittää syväanalyysiin, joka on itse asiassa pelkkää hännän nostamista - ja mikä siihen on syynä? Mahtaako piankin olla kirjoitellut jo potkut töistä. Varmaan. Sen verran on tätä pillupäivitystä tipahdellut. Vai osuuko anonyymi ensimmäistä kertaa nimettömänä ja kaikki onkin työmarkkinatuen mahdollistaman päätoimisen runkkaamisen oheistuotteena syntynyttä roskaa.

Omien ajatusten purkaminen motiivina kuullostaa siltä, että kohta se ostaa vaniljalta tuoksuvaa suihkusaippuaa ja stringit itselleen. Mikä helvetin tarve näitä on jauhaa. Kuka tahansa pelle saa seksiä jos vähän viitsii - mitä siitä sen kummempia kirjoittelemaan. Rakkaus anonyymissa blogissa saa tarinan maistumaan iskelmäprinssiltä, itsestään huoltapitävältä omahyväiseltä kusipäältä ja kotimaiselta kevyeltä musiikilta.

Kommenteissa syitä, vastuuta, seurauksia ja helvetintulta on käsitelty ansiokkaasti. Sekä raamattuun, että omiin kokemuksiin perustuen. Kiitos jokaiselle. Päähenkilöiden repliikkien osalta kaurismäkeläinen kahden aikuisen ja useamman vastaanottovirkailijan taru herätti tunteita - ja jossain kohtaa ilmestyskirjan uinuvat liekit.



Aika tukkia suu ja tehdä jotain elämällään.



We wish you had a pleasant flight and hope to see you again,

 Minä ja Hän.















Tarina jatkuu osoitteessa http://elamani-nuuksionkoirana.blogspot.fi/



the end

47. Voinko auttaa kokojen kanssa?

Tekstailemme. Edellinen, siis eilinen, tapaaminen on enää kaukainen muisto. Liikaa - termi, jota ei ole olemassa kun kyse on Hänestä. Hän on menossa ostoksille. Minä pidän Hänen vaatteistaan. En kyllästy mihinkään Häneltä riisumaani.

Sovimme, että lähden Hänen seurakseen vaatekaupoille - makutuomariksi. Valitsemaan Hänelle uusia vaatteita. Työhön ja vapaa-aikaan. Kiertelemme kaupoilla ja Hänen kysyvä katseensa jokaisen sovitetun vaatekappaleen jälkeen sovituskopin oviaukosta tuntuu kivalta. Todella kivalta. Myyjien kysellessä toiveita he huomioivat myös minut, Hänen miehensä. Se imartelee ja innostumiseni kasvaa hetki hetkeltä.

Katson Hänen reisiään, pyöreää peppua ja lantionkaarta. Jumalauta, että Hän näyttää hyvältä. Tunnen suhteemme kasvavan uudelle tasolle nyökätessäni Hänelle ja myyjälle: otamme nuo.

Naisia, jotka tuntuvat yhtä sopivilta ennen ja jälkeen orgasmini ei ole montaa. En edes harkitse tulevaisuutta, johon Hän ei tavalla tai toisella kuuluisi. En ole harkinnut enää kuukausiin. Hän tekee tarpeensa vessan ovi avoinna kun intensiivinen keskustelumme voittaa pissahädän. Yksityiskohta, jolla on minulle merkitystä. Hän on minulle erityisempi kuin uskoin marraskuussa kenenkään treffipalstoilta olevan. Puolivuotta myöhemmin olen kaupoilla Hänen kanssaan - vähän on hiki, muttei ei vituta lainkaan. Luulisi sen kertovan kaiken oleellisen.

Seksimme on, kaikki elämäni seksi huomioon ottaen, eksentrinen sekoitus rakkautta, halua ja muun maailman poissulkemista. Ehkä Hänestä erittyvä feromonipilvi on syynä myös sanoinkuvailemattomaan ilooni sovituskoppikäytävällä. Hän on täydellinen kumppani. Ihailen Häntä, Hänen kehoaan ja kykyään olla läsnä. Puristan itseni niin tiiviiksi kimpuksi Hänen ympärilleen, että Tampio tarvitsee pian talttaa.

Hän tekstaa ostoskierroksemme jälkeen, että eräälle myyjälle puhuin "meistä" ja se jäi Hänen mieleensä. Ja että Hän rakastaa minua.

46. Nuuksionkoira ja Saapasjalkakissa

Hän on kevätjuhlissa. Kouluvuosi on saatu päätökseen ja sitä sopii juhlia. Aika on mennyt siivillä. Tämä suhde on yli puolevuoden ikäinen. Lukukauden. Ylikin. Ehkä Hän itkee koulun juhlissa muutaman kyyneleen. Sellaisia äidit ovat.

Arvioin Hänet aluksi viileämmäksi kuin Hän todellisuudessa on. Olen tehnyt virhearvioita ennenkin, mutta Hänen lämpönsä olisi pitänyt huomata heti. Hänen asemassaan oleva nainen ei voi paljastaa herkkyyttään joutumatta syödyksi. On ihanaa olla Hänelle riittävä - sen arvoinen, että minulle voi näyttää naisen kuoren sisällä. 

Tiedän, että Hän on nukkunut yönsä katkonaisesti. Niin olen minäkin. Tiedän Hänen tuntevan ympäristön paineet tavalla, jota minä en tunne. Hän näyttää edelleen rinnallani upealta. Kun sujautan käteni Hänen käteensä en näe tätä enää lainkaan salasuhteenani aikuiseen naiseen. Elämäni ja ajatukseni Hänestä ovat kaikkea muuta kuin räävitöntä nuuksionkoiraa. Voisimmeko sittenkin olla muutakin kuin takapenkin tai tunkkaisen majatalon Koira ja Hän?

Hän sanoo, että voin olla Hänen viimeinen romanttinen rakkautensa. Tunnen samoin. 

Katkelma kaikille niille, jotka lukevat rivin ja tietävät paremmin - tai pitävät iskelmärunoudesta.

Musta on yö nyt ihmisten mielen
kurjuutta pois ei sodilla saa
muistaa jos voit sä rakkauden kielen
lintujen ois ja lasten maa

Hän ei varmasti tunne tuota kappaletta, Jonne Aaronin veljeä tai Katri Helenan tuotantoa - en minäkään. Silti meillä on ikäeroa 12-vuotta eikä tämä tarina tunnusta yhtään naistenlehtien klisettä. Ja lyriikkojen haussa Google on ihmeellinen.



Olihan toi ny vitun sininen hetki, hä?

45. Matka Hassulaan

Kun Hauskanallen vitseille ei Halilassa naureta, hän päättää lähteä etsimään paikkaa, jossa hänen huumoriaan arvostetaan. Hauskanalle päätyy matkallaan Hassulan erikoiseen maailmaan, jossa huumori kukkii ja nauru raikaa.

Olemme olleet hetken erossa ja se on ollut perseestä. Hän on ollut mustasukkainen. Tai me olemme olleet. Hänelläkin on heikot hetkensä. Se on tietysti turhaa, sillä Hänen tapauksessaan se vain on.


Hänen silmänsä loistavat. Hän astuu elegantisti autooni. Ulkopuolisella ei ole mitään mahdollisuuksia vilkaista Hänen lyhyen hameensa alle - hänen tahtomattaan. Punaista. Ja hävyttömän pientä. Hän tulee aivan kiinni minuun ja se tuntuu hyvältä.

Olen hämmästynyt kuinka paljon ikävöin Häntä. Hänen mielipiteitään, ääntä, katsetta ja valistunutta maailmaa. Hän on minulle helvetisti enemmän kuin tämän blogin kommenttiosuuteen tyrkytetty raamatun jae. Jota muuten olen etsinyt kohta viikon. Ison kirjan hakemisto on googleen tottuneelle todella vanhanaikainen. Kiireisenä miehenä olen, hävettää myöntää, lukenut tuon kommentin innoittamana vasta vanhan testamentin. Palaan aiheeseen uudestaan hankittuani järkevän keskustelun edellyttämän sivistyksen ja kahlattuani teoksen ainakin psalmeihin asti. Siihen mennessä luulisi saaneensa jo käsityksen asioista.


Hän ojentaa pikkuhousunsa minulle. Ne pienet ja punaiset.

Hassulassa Hauskanallen huumoria arvostetaan niin paljon, että hänet nimitetään kuninkaaksi ja hän saa haltuunsa myös kuninkaan valtikan. Valtikan avulla vaalitaan maagisia jalokiviä, jotka sisältävät Hassulan salaisuuden "nauruhermon kutkuttamisesta". 

Suutelemme liikennevaloissa valojen vaihtuessa - kilometrien pituinen suudelma. Esko Riihelä, eikö suutelu ajon aikana ole kiellettyä ja vitun vaarallista? Katsomme toisiamme niin intensiivisesti, että edessämme ajavalla on taustapeilissään melkoinen riski. Häntä ei saa hands-freellä.


Auto pysähtyy, eikä paikkaa ole harkittu. Hän värisee orgasmiaan ympärilläni. Maailma tärähtelee työntöjeni voimasta ja meitä ihmettelemään saapuu yleisöä.


 Pyyhin Hänen pohjattoman ikävänsä osoituksen penikseni varresta.

Jääkö hän maahan, jossa vakavuus on kiellettyä vai palaako hän sateenkaarien täyttämään Halilaan?