44. No country for old men

Minä, vaimoni, Tampio ja Hän. Neljä ihmistä samassa elokuvassa. Emme näyttäydy yhdessäkään kohtauksessa kaikki neljä yhdessä. Anton Chigurh, Llewelyn Moss, Ed Tom Bell ja Tampio. Tampio ei ansaitse vieraskielistä nimeä. Eikä sivurooliaan, jos minulta kysytään.

Hänellä on kuukautiset. Olemme keskellä kauppamatkustajan arkea. Ihmisviidakkoon ei tarvitse kadota autiossa kaupungissa. Ainoa vapaita huoneita tarjoava majoitusliike tuoksuu vesivahingolta ja eletyltä elämältä. Hiivimme käytävillä pesäkolon konkurssin vaaniessa tupakantuoksuisilla tapeteilla. Hassut yksityiskohdat viestivät seiskytluvulle jääneestä huumorista. Hän ei sovi tänne lainkaan.

Sotkuisissa läävissä naiminen on vapauttavaa, vaikkei koskaan olisikaan suhtautunut kolikoihin ylenkatseella. Ummentunut tuoksu katoaa kymmenessä minuutissa. Kaikkeen paitsi Häneen tottuu.
 
Huone on erilainen kuin yksikään aiemmista. Aurinko paistaa ikkunasta paljastaen huoneilmassa leijuvan pölyn. Jollei täältä saa astmaa niin ei mistään. Riisun Hänet. Suojaamme sängyn. En ole varma, kumpi suojautuu kummalta - sänky meiltä vai me sängyltä.


Vain Jazz puuttuu lauetessani Häneen. Kaikki muu on elokuvaa.




Tampio on typotettu lopputeksteissä. Harmittavia virheitä, mutta noita sattuu.

43. Mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu

Teräsmiespyjamani on repeämispisteessä. Sohin mulkullani unissani. Tauotta. Hän tulee uniini varmasti kuin vaatimattomuus Jani Wickholmin haastatteluihin. Aamuisin herään vaimoni vierestä, yöt nussin Häntä. Nukun t-paidassa ja boksereissa. Rinnassani näkyy Hänen orgasminsa. Pyysin Häntä näyttämään huippunsa. Olemme flirttailleet jälkien puremisella ja nyt olen kirjava. Hän säikähti tekemiään jälkiä. Turhaan. Vastuu on minun. Unimaailmani on vilkas. Aivoni selvästi prosessoivat tätä kaikkea. Järjestettävää riittää ja eläminen on mutkikasta.

Kohtuus kaikessa - kohtuudessakin. Näemme useamman kerran viikossa vaihtelevissa ympäristöissä, enkä saa ikinä tarpeekseni. Tapaamistemme kesto vaihtelee tunnista päivään. Nussimme usein, mutta tapailemme muutenkin.

Keskustelemme edelleen paljon ja vaikeita asioita väistelemättä. Kotona kompuroin epäilyksen verhossa, mutten loputtomasti takertuneena. Hän tietää suvereeniuteni agitaattorina ja avaan patologisen valehtelijan maailman Hänen eteensä. Suorastaan hävettää myöntää, että haistan ympäristön valheet herkästi siksi, että olen itse senioritason kusettaja. Peili ei säry, mutta toivon, etteivät lapseni peri tätä ominaisuutta isältään. Vaikka vilppi helpottaa itsekästä elämää, ei tätä talenttia koskaan oikeasti arvosta.

En tunne huonoa omaatuntoa rakkaudesta, mutta valehtelemisesta kyllä. Suu ruskeana hengitys haisee paskalta, eikä purukalusto kelpaa enää hammaspeikollekaan. Hän hyväksyy minut silti. Tuntuu hyvältä olla rehellinen, vaikkei tätä lääkettä voi kotona tarjoillakaan.

Hän tietää minusta kaiken merkittävän. Hän sanoo rakastavansa - ehkä totuudestani huolimatta, tai juuri siksi.

42. Väistä luotia oikealta

Heimoneuvostoon ja häätöuhan alle joutuu se, joka on tuijottanut seinää, jolla ei ole sisustustauluja, joita tuijottaa.

Tilanteeni kotona ei ole tulenarka, mutta koen olevani herkeämättömän tarkkailun kohteena. Avioliitostani ei tule Lahden hiihdon maailmanmestaruuskilpailujen toisintoa jos saan kiemurteluni kuriin. Nyt saippuaa suuhun ja vain puhtaita valkoisia valheita.



Näykin Häntä. Puremisesta on tullut yksi seksimme kauniista eläimellisyyden ilmentymistä. Annan hampaideni rakastaa Hänen reisiensä sisäpintaa antaessani Hänelle suuseksiä. Hampaiden upottominen Hänen lihaansa kiihottaa kovasti meitä molempia. Puren häntä. Hän katsoo silmiini. Varovasti ettei jää jälkiä. Nuolen. Puren. Autossa. Ihmisten edessä. Koska vaaraan tottuu, olemme paikassa, jossa kukaan ei osaa olettaa tälläistä tapahtuvan. Edessämme on tulevaisuus, takana ihmetellään auton hytkymistä. Jos joku kuvaa meidät varttiin, niin kusessa ollaan.


Olen hoitanut kotiaskareita, mutten liian tunnollisesti. Tämä vitun puuhailu alkaa käydä jo hermoille. Olen ollut niin helvetin läsnä, että kaipaan jo itsekin rauhaa itseltäni tästä läsnäolostani. Hanki tajunnan räjäyttävä salasuhde ja opettele remontoimaan. Kaikella on hintansa.

-Jukka Haapalainen, mitä sanot, vakuuttiko nuuksionkoiran rumba?

41. Hannabe

Hän on käynyt työpaikallani. Hän teki vaikutuksen. Hänet huomattiin. Hänenkaltaisensa huomataan aina.

Työntekoani sulostuttaa nuori vaalea nainen. Harjoittelija. Olen ottanut hänet vastaan ihmisenä, sillä muistan oman hapuiluni koulun penkiltä työelämään integroituessani. Sen miten taiteelliset ambitiot ja omat kyvyt eivät kohdanneet.

Hanna. Mukava, motivoitunut ja kaikin puolin innokas tapaus. Haluan tukea häntä harjoittelussa kuten minuakin aikanaan tuettiin. Kiinnostukseni Hannaa kohtaan on pelkästään ammatillinen. Osaan antaa aikaani ja arvoa myös asioille, joista ei ole minulle pienintäkään hyötyä. Hannan leivos- ja pikkuisiin tinakuoriin pakatut sydän-terveiset tuntuvat kiusalliselta. Mainitsen pikku blondin huomiosta Hänelle. Hän kiusoittelee minua. Kintereilläni kirmaa pikku söpöliini.

Tiedän, ettei Hän ole Hannasta mustasukkainen, vaikka Hannabe-nimitys onkin Hänen kynästään. Chattailemme kiivaasti Hänen kanssaan Hannan tuskaillessa 19 asteen hautovassa kuumuudessa. On  mautonta ja julkeaa kirjoitella vieressä istujasta jollekin kolmannelle osapuolelle. Kieltämättä hirvittävän hauskaa kuitenkin. Iho kananlihalla Hanna riisuu urheasti hupparinsa. Seksikästä tai viettelevää? Ei kumpaakaan. Huvittavaa ja korkeintaan söpönaiivia - ja ehdottoman tarpeetonta.

Hän on minusta mustasukkainen. Lyhyen, mutta sitäkin intensiivisemmän suhteen aikana Hän on määritellyt naismakuni varsin onnistuneesti kohdalleen. Hän ei haaskaisi aikaansa olemalla mustasukkainen jonkun tytön vuoksi. Hänen mustasukkaisuutensa tuntuu hyvältä. Osittain ehkä juuri siksi, että minä olen mustasukkainen Hänestä.

Työpaikkani keski-ikäinen kiharapilvi - permanenttimies - iski silmänsä Häneen. Harmin paikka, että Hän sattuu pitämään huomattavasti nuoremmista miehistä. Sitä paitsi Hän on varattu. Minulle.

Jos Hän lukisi tätä blogia, Hän todennäköisesti kohottaisi kulmiaan tässä luvussa, kuten vain Hän osaa. "Voih, Hannabe", hän kiusaisi tietäen, ettei ei jää kakkoseksi - ei tässä blogissa tai muutenkaan.

40. Vuokrata halutaan: Tontti teltalle

Leo ja Paula ovat unohtaneet Dickin, Annen ja sen setterin täyteen buukattuun motelliin. Pakko painua partioaittaan, koska joku vitun maalaisserkku on buukannut salaparin jokaisen kuviteltavissa olevan pesäkolon. Sisätilojen löytäminen on käytännössä mahdotonta. Aarresaarta ei etsitä. Telttailemaan tässä lähdetään.

En ole retkeillyt aikoihin. Tarkalleen ottaen koskaan. Voipaperiin saunapalvia, reppuun inkivääriolutta ja jalkaan vaelluskenkää, siinä kai se. Jotain sukuelimet puhdistavaa kosteuspyyhettä lienee järkevä varata myös mukaan. Ehkä pehmikettä ja tietenkin teltta. En ole koskaan aiemmin ihastellut huvilatelttaa, mutta nyt jälkilöylyt omalla patiolla tuntuvat erittäin houkuttelevilta.

Telttamallisto on melkoisen runsas ja valinnanvaraa riittää. Käsittämätöntä, että tätä touhua selvästi harrastetaan myös oman perheen kanssa. Hintahaitari teltoissa on satasesta aina tuhanteen euroon asti. Perusmalli tilavalla eteisellä tuntuu luontevimmalta vaihtoehdolta.

Leirintäalueista ei ole aiempaa kokemusta ja ehkäpä noviisin kannattanee kokeilla ensin jokamiehen oikeudella syrjemmässä tätä retkeilytouhua. Päästäkseen jyvälle. Karavaanarit-sarja ei käy mainoksesta messilälle tässä mielessä. Nussijoille turhan yhteisöllinen paikka. Valitettavasti.

Luonnonhelmasssa  arki ja murheet unohtuvat. Aika pysähtyy. On vain ihminen ja luonto. Kännykän kellossa tikittää tietysti reaalimaailman aikaraamit tällekin tapaamiselle, mutta eläydytään nyt kuitenkin. Survivor. Yhdeksänkymmentä päivää selviytymistä edessä. Maksimissaan neljä tuntia. Mutta kuitenkin.

39. Ikä koukistaa huutomerkit

Hän on minua vanhempi. Emme näytä parina epäsuhtaiselta, vaikka Hän on kasvanut minua varten kaksitoista vuotta pidempään. Minulla ei ole fetissiä itseäni vanhempiin naisiin, eikä Hän todellakaan muistuta äitiäni. Julkisella paikalla herätämme pahennusta vain minun toimesta, sillä hänenkaltaisiaan naisia ei puristella perseestä parkkipaikoilla.

En koe olevani ikäistäni vanhemman tai nuoremman oloinen. Tiedän kuitenkin, ettei Hän pidä itseään vanhempia miehiä seksuaalisesti kiinnostavina. Tiedän senkin, että ikäeromme on hänen mieshistoriansa suurin. Tämän tarkemmin en osaa hänen ajatuksistaan numeroita koskien sanoa, mutta aion pysyä Häntä nuorempana jatkossakin. Hänelle sopii nuorempi mies.

Pidän Hänen kasvoistaan. Ne ovat aikuisen naisen kauniit kasvot. Hän on ulkonäöllisesti hyvin viehättävä. Hänen vartalonsa on upeassa kunnossa. Aavistus uurteesta silmän vierustalla tekee hyvää hänen karismalleen. Hänen katseensa on yksinkertaisesti vastustamaton.

Hän on luonteeltaan nuorekas, mutta nelikymppinen. En pidä lainkaan Naisista, jotka leikkivät muuta kuin ikäistään. Nelikymppinen nainen on hurmaava kunhan antaa itselleen luvan siihen. Olen ihastellut Hänen tarjoamaansa kokonaisuutta eritellen Hänelle yksityiskohtia, joista todella sytyn. Huomaan, että se on tehnyt Hänelle hyvää - Hänen silmistään näkee, että saan hänet tuntemaan itsensä Naiseksi. Hän ei epäröi ottaa vilpitöntä innostustani vastaan kuten moni tyttö tekisi.

Ikäeromme on merkittävä ja toisaalta ei lainkaan. En katsele ihaillen hänen ikäisiään naisia - katson Häntä. Hän ei suhtaudu minuun itseään nuorempana miehenä vaan tasaveroisenaan, miehenä. Se kieltämättä hivelee, sillä hän on koulutettu, älykäs, kokenut ja näyttävä nainen. Kaikkea mikä kelpaa minua isommillekin pojille. Hän rauhoittaa minua. Hän sanoo, että tuo on molemminpuolista. 

En usko, että Hän kokee kilpailevansa yli kymmenen vuotta Häntä nuoremman vaimoni kanssa -  millään tasolla. Nelikymppinen nainen on varma itsestään. Hän on varma asemastaan elämässäni. Hän tiedostaa etunsa tarjota minulle aito nelikymppinen nainen, jollaista ei kotoa löydy - ja juuri se tekee Hänen maailmanmestaruudestaan minun silmissäni kiistämättömän.

Olemme eri vuosikymmenen lapsia, mutta juuri tänään on meidän aikamme.

38. Mitäs me muurarit

Minulla oli mielenkiintoinen keskustelu työpaikallani Hänen ollessa kiireinen omissa työtehtävissään. Puhelimeni näpräilyn sijaan seisoskelin muina miehinä puhumassa naisista. Omalla vuorollani puhuin Hänestä - huvittaakseni itseäni - ja koska se yksinkertaisesti tuntui hyvältä. Seisoin seurassa heilutellen kehoani päkijöideni varassa, kuten miesten juorukerhoissa tehdään - olin seurassa mutta yksin - liian huolissani autonmääräaikaishuollon sijoittamisesta kalenteriini ja kesäloman aiheuttamasta pakkoerosta.

Eräs kollegani valitteli perhe-elämänsä raskautta. Suoraan sanottuna vitutti kuunnella. Tunnen työtoverini vaimon ja tiedän, että parisuhteen ristiriidat olisivat ratkaistavissa muutamalla avioliiton ulkopuolisella panolla. Hätäisellä edes. Kännissäkin ehkä. Kolmikymppisen miehen elämä on joskus niin monimutkaista. Täytyykin muistaa mainita Hänelle. Että kohtelee silkkihansikkain. Kolmekymppistä miestään.

Harhailevan keskiluokkaisuuden suurin kirosana minulle on moraalin viikate, joka korostuu kun ympärille kerääntyy kuulijoita. Jukka se siinä rehentelee olleensa kunnolla, vaikka totuus on, ettei tuolla lärvillä enää samalla tavalla pillua metsästetä. Ja Vesan erektio lienee heikentynyt tuon poskettoman tupakoinnin seurauksena. En edes vaivaudu mainitsemaan, että kukin vastaa elämästään ja minä paneskelen nykyään yllättävän paljon autossa - siis ikäisekseni mieheksi. Tänäänkin. Olen kyllästynyt kuulemaan ikävystyttävistä parisuhteista tai pettymyksistä niihin. En tahdo tietää kun sepalukseni on Hänestä märkä. Nussimme suhteellisen vilkkaalla parkkipaikalla, jossa ihmisiä tuli ja meni.

Hän tekstasi ettei ole peseytynyt. En ole minäkään.

37. Faija skitsoo taas

Tiedän yhtä paljon kaikesta kuin Anssi Kela, joka ei omien sanojensa mukaan tiennyt paskaakaan jeesustellessaan - oliko se luokkakavereista vai millan boheemiudesta. En olisi uskonut, että intohimo kasvaa aikuisessa suhteessa tällä tavoin. Toki tiesin, että tämä on kestävämpi ilmiö kuin Macarena. Koen langenneeni vastustamattomasti avioliittoni ulkopuoliseen Naiseen - tulisemmin kuin vaikkapa Ilkka Kanerva. Olen vitun rakastunut.
 
En usko, että Hänen Tampionsakaan pystyy nimeämään kymmentä Hänen kiistämätöntä puutettaan. Hänessä ei ole vielä ilmennyt yhtään ärsyttävää piirrettä, vaikka olemme viettäneet aikaa keskenämme enemmän kuin työpaikoilla. Olemme muutaman kerran sanailleet, mutta selvittäneet ristiriidat kuten aikuiset, tekstiviestitse. Ja nahistelu on kummunnut pelkästään mustasukkaisuudesta toisen kotielämää kohtaan, kuten varmaan kaikissa salasuhteissa luonnollista on.

Suhteeni materiaan on mutkaton. Sormukset ovat sormuksia. Yllättävän viehättävä sointi syntyy kun yhtyessäni häneen riisun hänet metallista. Hän on vaimo ja äiti - joskus toiste. Nyt Hän on yksin minun. Hän ei reagoi ilmeellään mitenkään sormustensa perään. Maailmani pimenee kun suljen silmäni ja suutelen Häntä, velvoitteista alastonta naistani.

Hän ei riisu sormuksia luimistellakseen vaan omistautuakseen. En minäkään. En ole tuntenut huonoa omaatuntoa tästä suhteesta kertaakaan. Kannan hampaanjälkiä merkkinä Hänen rakkaudestaan. Kosketusarkuus kielii kihlautumisesta. Kylmä metalli ei kuvaisi lainkaan sitä mitä meidän välillämme on.

36. Anonyymit valehtelijat

Minä olen "Harri", valehtelija.


Olemme sopineet menevämme kerran testattuun kutupaikkaamme päivähemmotteluun. Paremman tuoksuinen saippua jollei muuta.


Ymmärtävät silmät ja suu täynnä paskaa. Olen hutiloinut. En ole ottanut kaikkea huomioon ja pikku pukkauksella kompastuin rähmälleni nopeasti viilenevään kusilätäkköön.  Melon ja melon.


Hotellirietastelun teema on "päiväni Kuntakintenä - Hänen puuvillapellollaan". Haluan Hänen näyttävän uuden puolen itsestään. Haluan alistua. Tiikeli - revi minut kappaleiksi.


Raahauduttuani suojaan luotisateelta ilmaisen viestin huoleni Hänelle. Hän on rauhallinen kuten aina. Hän kartoittaa parilla täsmäkysymyksellä mahdollisen ongelmani laajuuden. Nyt rauhassa.


Ehdimme hädin tuskin sulkea oven Hänen käydessään kiinni. Hän on agressiivinen ja ihana. Kaadun sängylle alastomana - en onneksi ole ainoa. Pyydän Häntä kasvoilleni. Hän suutelee vastaukseksi. Pyydän uudestaan ja Hän antaa armon käydä oikeudesta.


Hän ehdottaa, että vaihtaisin varotoimenpiteenä Hänen nimensä puhelimeeni. Kokeilen. En pysty. Ei se tunnu samalta. Uudelleen ristiminen olisi liioiteltua, sillä puhelimessani Hän on piilossa kuin kohtuullisuus Viidakon Tähtösissä.


Nussimme vakikalustukseen kuuluvalla tuolilla - aivan ikkunan vieressä. Yhdellä ranneliikkeellä avaan verhot. Hän laukeaa kirkkaassa auringonvalossa. Minun tekee mieli tervehtiä maailmaa vilkuttamalla ikkunasta.

 Vittu tää kursiivi futaa tälläsessä poukkoilevassa tekstissä. Hä? Eiks?