Minulla oli mielenkiintoinen keskustelu työpaikallani Hänen ollessa kiireinen omissa työtehtävissään. Puhelimeni näpräilyn sijaan seisoskelin muina miehinä puhumassa naisista. Omalla vuorollani puhuin Hänestä - huvittaakseni itseäni - ja koska se yksinkertaisesti tuntui hyvältä. Seisoin seurassa heilutellen kehoani päkijöideni varassa, kuten miesten juorukerhoissa tehdään - olin seurassa mutta yksin - liian huolissani autonmääräaikaishuollon sijoittamisesta kalenteriini ja kesäloman aiheuttamasta pakkoerosta.
Eräs kollegani valitteli perhe-elämänsä raskautta. Suoraan sanottuna vitutti kuunnella. Tunnen työtoverini vaimon ja tiedän, että parisuhteen ristiriidat olisivat ratkaistavissa muutamalla avioliiton ulkopuolisella panolla. Hätäisellä edes. Kännissäkin ehkä. Kolmikymppisen miehen elämä on joskus niin monimutkaista. Täytyykin muistaa mainita Hänelle. Että kohtelee silkkihansikkain. Kolmekymppistä miestään.
Harhailevan keskiluokkaisuuden suurin kirosana minulle on moraalin viikate, joka korostuu kun ympärille kerääntyy kuulijoita. Jukka se siinä rehentelee olleensa kunnolla, vaikka totuus on, ettei tuolla lärvillä enää samalla tavalla pillua metsästetä. Ja Vesan erektio lienee heikentynyt tuon poskettoman tupakoinnin seurauksena. En edes vaivaudu mainitsemaan, että kukin vastaa elämästään ja minä paneskelen nykyään yllättävän paljon autossa - siis ikäisekseni mieheksi. Tänäänkin. Olen kyllästynyt kuulemaan ikävystyttävistä parisuhteista tai pettymyksistä niihin. En tahdo tietää kun sepalukseni on Hänestä märkä. Nussimme suhteellisen vilkkaalla parkkipaikalla, jossa ihmisiä tuli ja meni.
Hän tekstasi ettei ole peseytynyt. En ole minäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti