Hän on käynyt työpaikallani. Hän teki vaikutuksen. Hänet huomattiin. Hänenkaltaisensa huomataan aina.
Työntekoani sulostuttaa nuori vaalea nainen. Harjoittelija. Olen ottanut hänet vastaan ihmisenä, sillä muistan oman hapuiluni koulun penkiltä työelämään integroituessani. Sen miten taiteelliset ambitiot ja omat kyvyt eivät kohdanneet.
Hanna. Mukava, motivoitunut ja kaikin puolin innokas tapaus. Haluan tukea häntä harjoittelussa kuten minuakin aikanaan tuettiin. Kiinnostukseni Hannaa kohtaan on pelkästään ammatillinen. Osaan antaa aikaani ja arvoa myös asioille, joista ei ole minulle pienintäkään hyötyä. Hannan leivos- ja pikkuisiin tinakuoriin pakatut sydän-terveiset tuntuvat kiusalliselta. Mainitsen pikku blondin huomiosta Hänelle. Hän kiusoittelee minua. Kintereilläni kirmaa pikku söpöliini.
Tiedän, ettei Hän ole Hannasta mustasukkainen, vaikka Hannabe-nimitys onkin Hänen kynästään. Chattailemme kiivaasti Hänen kanssaan Hannan tuskaillessa 19 asteen hautovassa kuumuudessa. On mautonta ja julkeaa kirjoitella vieressä istujasta jollekin kolmannelle osapuolelle. Kieltämättä hirvittävän hauskaa kuitenkin. Iho kananlihalla Hanna riisuu urheasti hupparinsa. Seksikästä tai viettelevää? Ei kumpaakaan. Huvittavaa ja korkeintaan söpönaiivia - ja ehdottoman tarpeetonta.
Hän on minusta mustasukkainen. Lyhyen, mutta sitäkin intensiivisemmän suhteen aikana Hän on määritellyt naismakuni varsin onnistuneesti kohdalleen. Hän ei haaskaisi aikaansa olemalla mustasukkainen jonkun tytön vuoksi. Hänen mustasukkaisuutensa tuntuu hyvältä. Osittain ehkä juuri siksi, että minä olen mustasukkainen Hänestä.
Työpaikkani keski-ikäinen kiharapilvi - permanenttimies - iski silmänsä Häneen. Harmin paikka, että Hän sattuu pitämään huomattavasti nuoremmista miehistä. Sitä paitsi Hän on varattu. Minulle.
Jos Hän lukisi tätä blogia, Hän todennäköisesti kohottaisi kulmiaan tässä luvussa, kuten vain Hän osaa. "Voih, Hannabe", hän kiusaisi tietäen, ettei ei jää kakkoseksi - ei tässä blogissa tai muutenkaan.
sun kirjotustyylis on tosi...viettelevää. Siis ei seksuaalisesti vaan että tekee mieli lukee aina enemmän ja enemmän vaan.
VastaaPoistaKuitenki lukiessa tulee ittelle tosi syyllinen olo ku eläytyy sun tekstiin ja ittelle tulee aiheeseen liittyviä ajatuksia mieleen.
Haluisin vaa kysyy et rakastatko sä molempia? Siis vaimoas ja Häntä? Eikö sua pelota?
Kiitos palautteesta, Cii.
PoistaEi sanoihini kannata eläytyä liiaksi - saati kehitellä itselleen syyllisyydentunteita.
Rakastan molempia, vaimoani ja Häntä - ja minua pelottaa vain loputtoman avaruuden ikuinen hiljaisuus.
Samaa mieltä vangitsevaa tekstiä. Luulenpa, että rakkautesi vaimoasi kohtaan on aivan erilaista kuin Häntä kohtaan. Vaimosi on lastesi äiti, Hän on salainen rakastajattaresi. Luen tarinotasi erityisellä mielenkiinnollla, koska olen itse elänyt läpi "vaimosi roolin" kunnes kaikki tuli julki ja paljastui... onneksi nyt voin jo ottaa etäisyyttä kaikkeen ja seurata kuinka Sinulle ja Hänelle käy. Silti en voi olla ajattelematta vaimoasi ja lapsiasi, koska tiedän kuinka kovasti tuo kaikki voi satuttaa ja jättää ikuiset, parantumattomat haavat. Ikävä kyllä, kaikkea ei voi saada vaikka kuinka haluaisi.
VastaaPoista