37. Faija skitsoo taas

Tiedän yhtä paljon kaikesta kuin Anssi Kela, joka ei omien sanojensa mukaan tiennyt paskaakaan jeesustellessaan - oliko se luokkakavereista vai millan boheemiudesta. En olisi uskonut, että intohimo kasvaa aikuisessa suhteessa tällä tavoin. Toki tiesin, että tämä on kestävämpi ilmiö kuin Macarena. Koen langenneeni vastustamattomasti avioliittoni ulkopuoliseen Naiseen - tulisemmin kuin vaikkapa Ilkka Kanerva. Olen vitun rakastunut.
 
En usko, että Hänen Tampionsakaan pystyy nimeämään kymmentä Hänen kiistämätöntä puutettaan. Hänessä ei ole vielä ilmennyt yhtään ärsyttävää piirrettä, vaikka olemme viettäneet aikaa keskenämme enemmän kuin työpaikoilla. Olemme muutaman kerran sanailleet, mutta selvittäneet ristiriidat kuten aikuiset, tekstiviestitse. Ja nahistelu on kummunnut pelkästään mustasukkaisuudesta toisen kotielämää kohtaan, kuten varmaan kaikissa salasuhteissa luonnollista on.

Suhteeni materiaan on mutkaton. Sormukset ovat sormuksia. Yllättävän viehättävä sointi syntyy kun yhtyessäni häneen riisun hänet metallista. Hän on vaimo ja äiti - joskus toiste. Nyt Hän on yksin minun. Hän ei reagoi ilmeellään mitenkään sormustensa perään. Maailmani pimenee kun suljen silmäni ja suutelen Häntä, velvoitteista alastonta naistani.

Hän ei riisu sormuksia luimistellakseen vaan omistautuakseen. En minäkään. En ole tuntenut huonoa omaatuntoa tästä suhteesta kertaakaan. Kannan hampaanjälkiä merkkinä Hänen rakkaudestaan. Kosketusarkuus kielii kihlautumisesta. Kylmä metalli ei kuvaisi lainkaan sitä mitä meidän välillämme on.