Leo ja Paula ovat unohtaneet Dickin, Annen ja sen setterin täyteen buukattuun motelliin. Pakko painua partioaittaan, koska joku vitun maalaisserkku on buukannut salaparin jokaisen kuviteltavissa olevan pesäkolon. Sisätilojen löytäminen on käytännössä mahdotonta. Aarresaarta ei etsitä. Telttailemaan tässä lähdetään.
En ole retkeillyt aikoihin. Tarkalleen ottaen koskaan. Voipaperiin saunapalvia, reppuun inkivääriolutta ja jalkaan vaelluskenkää, siinä kai se. Jotain sukuelimet puhdistavaa kosteuspyyhettä lienee järkevä varata myös mukaan. Ehkä pehmikettä ja tietenkin teltta. En ole koskaan aiemmin ihastellut huvilatelttaa, mutta nyt jälkilöylyt omalla patiolla tuntuvat erittäin houkuttelevilta.
Telttamallisto on melkoisen runsas ja valinnanvaraa riittää. Käsittämätöntä, että tätä touhua selvästi harrastetaan myös oman perheen kanssa. Hintahaitari teltoissa on satasesta aina tuhanteen euroon asti. Perusmalli tilavalla eteisellä tuntuu luontevimmalta vaihtoehdolta.
Leirintäalueista ei ole aiempaa kokemusta ja ehkäpä noviisin kannattanee kokeilla ensin jokamiehen oikeudella syrjemmässä tätä retkeilytouhua. Päästäkseen jyvälle. Karavaanarit-sarja ei käy mainoksesta messilälle tässä mielessä. Nussijoille turhan yhteisöllinen paikka. Valitettavasti.
Luonnonhelmasssa arki ja murheet unohtuvat. Aika pysähtyy. On vain ihminen ja luonto. Kännykän kellossa tikittää tietysti reaalimaailman aikaraamit tällekin tapaamiselle, mutta eläydytään nyt kuitenkin. Survivor. Yhdeksänkymmentä päivää selviytymistä edessä. Maksimissaan neljä tuntia. Mutta kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti