Teräsmiespyjamani on repeämispisteessä. Sohin mulkullani unissani.
Tauotta. Hän tulee uniini varmasti kuin vaatimattomuus Jani Wickholmin
haastatteluihin. Aamuisin herään vaimoni vierestä, yöt nussin Häntä.
Nukun t-paidassa ja boksereissa. Rinnassani näkyy Hänen orgasminsa.
Pyysin Häntä näyttämään huippunsa. Olemme flirttailleet jälkien
puremisella ja nyt olen kirjava. Hän säikähti tekemiään jälkiä. Turhaan.
Vastuu on minun. Unimaailmani on vilkas. Aivoni selvästi prosessoivat
tätä kaikkea. Järjestettävää riittää ja eläminen on mutkikasta.
Kohtuus
kaikessa - kohtuudessakin. Näemme useamman kerran viikossa
vaihtelevissa ympäristöissä, enkä saa ikinä tarpeekseni. Tapaamistemme
kesto vaihtelee tunnista päivään. Nussimme usein, mutta tapailemme
muutenkin.
Keskustelemme edelleen paljon ja vaikeita
asioita väistelemättä. Kotona kompuroin epäilyksen verhossa, mutten
loputtomasti takertuneena. Hän tietää suvereeniuteni agitaattorina ja
avaan patologisen valehtelijan maailman Hänen eteensä. Suorastaan
hävettää myöntää, että haistan ympäristön valheet herkästi siksi, että
olen itse senioritason kusettaja. Peili ei säry, mutta toivon, etteivät
lapseni peri tätä ominaisuutta isältään. Vaikka vilppi helpottaa
itsekästä elämää, ei tätä talenttia koskaan oikeasti arvosta.
En
tunne huonoa omaatuntoa rakkaudesta, mutta valehtelemisesta kyllä. Suu
ruskeana hengitys haisee paskalta, eikä purukalusto kelpaa enää
hammaspeikollekaan. Hän hyväksyy minut silti. Tuntuu hyvältä olla
rehellinen, vaikkei tätä lääkettä voi kotona tarjoillakaan.
Hän tietää minusta kaiken merkittävän. Hän sanoo rakastavansa - ehkä totuudestani huolimatta, tai juuri siksi.
Hei - Kai sinä ymmärrät, että on vain ajan kysymys milloin kosahdat tuosta kaikesta?
VastaaPoistaLuin jokaisen kirjoituksesi ja joo, kyllä pystyn ymmärtämään tuon kiiman ja himon ja kiihkon ja kaiken jännityksen ja senkin, että erehdyt uskomaan sen olevan rakkautta. En kuitenkaan ihan pysty ymmärtämään sitä, että miksi alunperinkin tieten tahtoen lähdit etsimään panosuhdetta, jos nyt yhtäkkiä haluatkin rakkautta?
Tuosta touhusta on rakkaus kaukana. Varoituksen sanana vain. Kun tuo homma karahtaa kiville, niin tulet miettimään paljonkin sitä, että kuinka suuri on vaimosi ja lastesi rakkauden määrä sinua kohtaan. Siinä mielessä, että kuinka paljon he pystyvät antamaan anteeksi ja kunnioittamaan sinua miehenä ja isänä kaiken tämän jälkeen. Siis vuosien päästä.
Rakkaus on epäitsekästä luonteeltaan, tuo mitä sinä luulet rakkaudeksi, on todellisuudessa tarvetta korottaa sinun omaa persoonaasi. Teet "epäitsekkäitä rakkauden tekoja" Hänelle, mutta todellisuudessa teet ne itseäsi varten, jotta voisit tuntea olevasi enemmän mies ja täyttää jotain tyhjiötä sisälläsi.
Samalla hajotat ja murennat rakkauttasi omaa perhettäsi kohtaan sata lasissa.
Kyllä minä ymmärrän, että tuo kaikki tuntuu elämää suuremmalta, mutta rakkaudesta tuossa ei ole tietoakaan.
Jos sinulla on tytär, niin toivoisitko, että hänen tuleva miehensä käyttäytyisi joskus häntä kohtaan noin niinkuin sinä käyttäydyt hänen äitiään kohtaan nyt? Kai haluaisit hänelle kuitenkin jotain parempaa? Miksei sitten hänen äitinsä ansaitse sitä yhtälailla?
Todettakoon tähän, että lapsilla on tapana toteuttaa niitä virheitä, mitä heidän vanhempansa ovat tehneet heitä ennen. Kun oppii jonkin mallin, vaikka virheellisenkin, niin sitä pitää helposti oikeana ja turvallisenakin, koska se on ainut malli minkä tietää. Toisekseen jos isä ei kunnioita ja rakasta tyttären äitiä, ei tytärkään opi vaatimaan kunnioitusta muilta miehiltä. Niin se vain menee.
Kiima on eläimellistä ja kaikki nielevää, mutta rakkauden kanssa sillä ei oikeasti ole mitään tekemistä. Tuolla käytökselläsi hajoitat kuitenkin eniten itseäsi, plus että sivulliset, tekoihisi osattomat kärsivät myös.
Ef. 5:28
Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.
Älä siis turhaan hajoita itseäsi ja perhettäsi enempää.