36. Anonyymit valehtelijat

Minä olen "Harri", valehtelija.


Olemme sopineet menevämme kerran testattuun kutupaikkaamme päivähemmotteluun. Paremman tuoksuinen saippua jollei muuta.


Ymmärtävät silmät ja suu täynnä paskaa. Olen hutiloinut. En ole ottanut kaikkea huomioon ja pikku pukkauksella kompastuin rähmälleni nopeasti viilenevään kusilätäkköön.  Melon ja melon.


Hotellirietastelun teema on "päiväni Kuntakintenä - Hänen puuvillapellollaan". Haluan Hänen näyttävän uuden puolen itsestään. Haluan alistua. Tiikeli - revi minut kappaleiksi.


Raahauduttuani suojaan luotisateelta ilmaisen viestin huoleni Hänelle. Hän on rauhallinen kuten aina. Hän kartoittaa parilla täsmäkysymyksellä mahdollisen ongelmani laajuuden. Nyt rauhassa.


Ehdimme hädin tuskin sulkea oven Hänen käydessään kiinni. Hän on agressiivinen ja ihana. Kaadun sängylle alastomana - en onneksi ole ainoa. Pyydän Häntä kasvoilleni. Hän suutelee vastaukseksi. Pyydän uudestaan ja Hän antaa armon käydä oikeudesta.


Hän ehdottaa, että vaihtaisin varotoimenpiteenä Hänen nimensä puhelimeeni. Kokeilen. En pysty. Ei se tunnu samalta. Uudelleen ristiminen olisi liioiteltua, sillä puhelimessani Hän on piilossa kuin kohtuullisuus Viidakon Tähtösissä.


Nussimme vakikalustukseen kuuluvalla tuolilla - aivan ikkunan vieressä. Yhdellä ranneliikkeellä avaan verhot. Hän laukeaa kirkkaassa auringonvalossa. Minun tekee mieli tervehtiä maailmaa vilkuttamalla ikkunasta.

 Vittu tää kursiivi futaa tälläsessä poukkoilevassa tekstissä. Hä? Eiks?