48. Lopputekstit

Aikuinen mies kirjoittelemassa nussimisistaan nettiin. Ihme touhua. Löytyy lapsia, vaimo, auto, tyttöystävä ja vene. No ei sentään. Seilaaminen on aivan dorkaa touhua. Ihan oikeesti, miten helvetissä aika riittää syväanalyysiin, joka on itse asiassa pelkkää hännän nostamista - ja mikä siihen on syynä? Mahtaako piankin olla kirjoitellut jo potkut töistä. Varmaan. Sen verran on tätä pillupäivitystä tipahdellut. Vai osuuko anonyymi ensimmäistä kertaa nimettömänä ja kaikki onkin työmarkkinatuen mahdollistaman päätoimisen runkkaamisen oheistuotteena syntynyttä roskaa.

Omien ajatusten purkaminen motiivina kuullostaa siltä, että kohta se ostaa vaniljalta tuoksuvaa suihkusaippuaa ja stringit itselleen. Mikä helvetin tarve näitä on jauhaa. Kuka tahansa pelle saa seksiä jos vähän viitsii - mitä siitä sen kummempia kirjoittelemaan. Rakkaus anonyymissa blogissa saa tarinan maistumaan iskelmäprinssiltä, itsestään huoltapitävältä omahyväiseltä kusipäältä ja kotimaiselta kevyeltä musiikilta.

Kommenteissa syitä, vastuuta, seurauksia ja helvetintulta on käsitelty ansiokkaasti. Sekä raamattuun, että omiin kokemuksiin perustuen. Kiitos jokaiselle. Päähenkilöiden repliikkien osalta kaurismäkeläinen kahden aikuisen ja useamman vastaanottovirkailijan taru herätti tunteita - ja jossain kohtaa ilmestyskirjan uinuvat liekit.



Aika tukkia suu ja tehdä jotain elämällään.



We wish you had a pleasant flight and hope to see you again,

 Minä ja Hän.















Tarina jatkuu osoitteessa http://elamani-nuuksionkoirana.blogspot.fi/



the end

47. Voinko auttaa kokojen kanssa?

Tekstailemme. Edellinen, siis eilinen, tapaaminen on enää kaukainen muisto. Liikaa - termi, jota ei ole olemassa kun kyse on Hänestä. Hän on menossa ostoksille. Minä pidän Hänen vaatteistaan. En kyllästy mihinkään Häneltä riisumaani.

Sovimme, että lähden Hänen seurakseen vaatekaupoille - makutuomariksi. Valitsemaan Hänelle uusia vaatteita. Työhön ja vapaa-aikaan. Kiertelemme kaupoilla ja Hänen kysyvä katseensa jokaisen sovitetun vaatekappaleen jälkeen sovituskopin oviaukosta tuntuu kivalta. Todella kivalta. Myyjien kysellessä toiveita he huomioivat myös minut, Hänen miehensä. Se imartelee ja innostumiseni kasvaa hetki hetkeltä.

Katson Hänen reisiään, pyöreää peppua ja lantionkaarta. Jumalauta, että Hän näyttää hyvältä. Tunnen suhteemme kasvavan uudelle tasolle nyökätessäni Hänelle ja myyjälle: otamme nuo.

Naisia, jotka tuntuvat yhtä sopivilta ennen ja jälkeen orgasmini ei ole montaa. En edes harkitse tulevaisuutta, johon Hän ei tavalla tai toisella kuuluisi. En ole harkinnut enää kuukausiin. Hän tekee tarpeensa vessan ovi avoinna kun intensiivinen keskustelumme voittaa pissahädän. Yksityiskohta, jolla on minulle merkitystä. Hän on minulle erityisempi kuin uskoin marraskuussa kenenkään treffipalstoilta olevan. Puolivuotta myöhemmin olen kaupoilla Hänen kanssaan - vähän on hiki, muttei ei vituta lainkaan. Luulisi sen kertovan kaiken oleellisen.

Seksimme on, kaikki elämäni seksi huomioon ottaen, eksentrinen sekoitus rakkautta, halua ja muun maailman poissulkemista. Ehkä Hänestä erittyvä feromonipilvi on syynä myös sanoinkuvailemattomaan ilooni sovituskoppikäytävällä. Hän on täydellinen kumppani. Ihailen Häntä, Hänen kehoaan ja kykyään olla läsnä. Puristan itseni niin tiiviiksi kimpuksi Hänen ympärilleen, että Tampio tarvitsee pian talttaa.

Hän tekstaa ostoskierroksemme jälkeen, että eräälle myyjälle puhuin "meistä" ja se jäi Hänen mieleensä. Ja että Hän rakastaa minua.

46. Nuuksionkoira ja Saapasjalkakissa

Hän on kevätjuhlissa. Kouluvuosi on saatu päätökseen ja sitä sopii juhlia. Aika on mennyt siivillä. Tämä suhde on yli puolevuoden ikäinen. Lukukauden. Ylikin. Ehkä Hän itkee koulun juhlissa muutaman kyyneleen. Sellaisia äidit ovat.

Arvioin Hänet aluksi viileämmäksi kuin Hän todellisuudessa on. Olen tehnyt virhearvioita ennenkin, mutta Hänen lämpönsä olisi pitänyt huomata heti. Hänen asemassaan oleva nainen ei voi paljastaa herkkyyttään joutumatta syödyksi. On ihanaa olla Hänelle riittävä - sen arvoinen, että minulle voi näyttää naisen kuoren sisällä. 

Tiedän, että Hän on nukkunut yönsä katkonaisesti. Niin olen minäkin. Tiedän Hänen tuntevan ympäristön paineet tavalla, jota minä en tunne. Hän näyttää edelleen rinnallani upealta. Kun sujautan käteni Hänen käteensä en näe tätä enää lainkaan salasuhteenani aikuiseen naiseen. Elämäni ja ajatukseni Hänestä ovat kaikkea muuta kuin räävitöntä nuuksionkoiraa. Voisimmeko sittenkin olla muutakin kuin takapenkin tai tunkkaisen majatalon Koira ja Hän?

Hän sanoo, että voin olla Hänen viimeinen romanttinen rakkautensa. Tunnen samoin. 

Katkelma kaikille niille, jotka lukevat rivin ja tietävät paremmin - tai pitävät iskelmärunoudesta.

Musta on yö nyt ihmisten mielen
kurjuutta pois ei sodilla saa
muistaa jos voit sä rakkauden kielen
lintujen ois ja lasten maa

Hän ei varmasti tunne tuota kappaletta, Jonne Aaronin veljeä tai Katri Helenan tuotantoa - en minäkään. Silti meillä on ikäeroa 12-vuotta eikä tämä tarina tunnusta yhtään naistenlehtien klisettä. Ja lyriikkojen haussa Google on ihmeellinen.



Olihan toi ny vitun sininen hetki, hä?

45. Matka Hassulaan

Kun Hauskanallen vitseille ei Halilassa naureta, hän päättää lähteä etsimään paikkaa, jossa hänen huumoriaan arvostetaan. Hauskanalle päätyy matkallaan Hassulan erikoiseen maailmaan, jossa huumori kukkii ja nauru raikaa.

Olemme olleet hetken erossa ja se on ollut perseestä. Hän on ollut mustasukkainen. Tai me olemme olleet. Hänelläkin on heikot hetkensä. Se on tietysti turhaa, sillä Hänen tapauksessaan se vain on.


Hänen silmänsä loistavat. Hän astuu elegantisti autooni. Ulkopuolisella ei ole mitään mahdollisuuksia vilkaista Hänen lyhyen hameensa alle - hänen tahtomattaan. Punaista. Ja hävyttömän pientä. Hän tulee aivan kiinni minuun ja se tuntuu hyvältä.

Olen hämmästynyt kuinka paljon ikävöin Häntä. Hänen mielipiteitään, ääntä, katsetta ja valistunutta maailmaa. Hän on minulle helvetisti enemmän kuin tämän blogin kommenttiosuuteen tyrkytetty raamatun jae. Jota muuten olen etsinyt kohta viikon. Ison kirjan hakemisto on googleen tottuneelle todella vanhanaikainen. Kiireisenä miehenä olen, hävettää myöntää, lukenut tuon kommentin innoittamana vasta vanhan testamentin. Palaan aiheeseen uudestaan hankittuani järkevän keskustelun edellyttämän sivistyksen ja kahlattuani teoksen ainakin psalmeihin asti. Siihen mennessä luulisi saaneensa jo käsityksen asioista.


Hän ojentaa pikkuhousunsa minulle. Ne pienet ja punaiset.

Hassulassa Hauskanallen huumoria arvostetaan niin paljon, että hänet nimitetään kuninkaaksi ja hän saa haltuunsa myös kuninkaan valtikan. Valtikan avulla vaalitaan maagisia jalokiviä, jotka sisältävät Hassulan salaisuuden "nauruhermon kutkuttamisesta". 

Suutelemme liikennevaloissa valojen vaihtuessa - kilometrien pituinen suudelma. Esko Riihelä, eikö suutelu ajon aikana ole kiellettyä ja vitun vaarallista? Katsomme toisiamme niin intensiivisesti, että edessämme ajavalla on taustapeilissään melkoinen riski. Häntä ei saa hands-freellä.


Auto pysähtyy, eikä paikkaa ole harkittu. Hän värisee orgasmiaan ympärilläni. Maailma tärähtelee työntöjeni voimasta ja meitä ihmettelemään saapuu yleisöä.


 Pyyhin Hänen pohjattoman ikävänsä osoituksen penikseni varresta.

Jääkö hän maahan, jossa vakavuus on kiellettyä vai palaako hän sateenkaarien täyttämään Halilaan?

44. No country for old men

Minä, vaimoni, Tampio ja Hän. Neljä ihmistä samassa elokuvassa. Emme näyttäydy yhdessäkään kohtauksessa kaikki neljä yhdessä. Anton Chigurh, Llewelyn Moss, Ed Tom Bell ja Tampio. Tampio ei ansaitse vieraskielistä nimeä. Eikä sivurooliaan, jos minulta kysytään.

Hänellä on kuukautiset. Olemme keskellä kauppamatkustajan arkea. Ihmisviidakkoon ei tarvitse kadota autiossa kaupungissa. Ainoa vapaita huoneita tarjoava majoitusliike tuoksuu vesivahingolta ja eletyltä elämältä. Hiivimme käytävillä pesäkolon konkurssin vaaniessa tupakantuoksuisilla tapeteilla. Hassut yksityiskohdat viestivät seiskytluvulle jääneestä huumorista. Hän ei sovi tänne lainkaan.

Sotkuisissa läävissä naiminen on vapauttavaa, vaikkei koskaan olisikaan suhtautunut kolikoihin ylenkatseella. Ummentunut tuoksu katoaa kymmenessä minuutissa. Kaikkeen paitsi Häneen tottuu.
 
Huone on erilainen kuin yksikään aiemmista. Aurinko paistaa ikkunasta paljastaen huoneilmassa leijuvan pölyn. Jollei täältä saa astmaa niin ei mistään. Riisun Hänet. Suojaamme sängyn. En ole varma, kumpi suojautuu kummalta - sänky meiltä vai me sängyltä.


Vain Jazz puuttuu lauetessani Häneen. Kaikki muu on elokuvaa.




Tampio on typotettu lopputeksteissä. Harmittavia virheitä, mutta noita sattuu.

43. Mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu

Teräsmiespyjamani on repeämispisteessä. Sohin mulkullani unissani. Tauotta. Hän tulee uniini varmasti kuin vaatimattomuus Jani Wickholmin haastatteluihin. Aamuisin herään vaimoni vierestä, yöt nussin Häntä. Nukun t-paidassa ja boksereissa. Rinnassani näkyy Hänen orgasminsa. Pyysin Häntä näyttämään huippunsa. Olemme flirttailleet jälkien puremisella ja nyt olen kirjava. Hän säikähti tekemiään jälkiä. Turhaan. Vastuu on minun. Unimaailmani on vilkas. Aivoni selvästi prosessoivat tätä kaikkea. Järjestettävää riittää ja eläminen on mutkikasta.

Kohtuus kaikessa - kohtuudessakin. Näemme useamman kerran viikossa vaihtelevissa ympäristöissä, enkä saa ikinä tarpeekseni. Tapaamistemme kesto vaihtelee tunnista päivään. Nussimme usein, mutta tapailemme muutenkin.

Keskustelemme edelleen paljon ja vaikeita asioita väistelemättä. Kotona kompuroin epäilyksen verhossa, mutten loputtomasti takertuneena. Hän tietää suvereeniuteni agitaattorina ja avaan patologisen valehtelijan maailman Hänen eteensä. Suorastaan hävettää myöntää, että haistan ympäristön valheet herkästi siksi, että olen itse senioritason kusettaja. Peili ei säry, mutta toivon, etteivät lapseni peri tätä ominaisuutta isältään. Vaikka vilppi helpottaa itsekästä elämää, ei tätä talenttia koskaan oikeasti arvosta.

En tunne huonoa omaatuntoa rakkaudesta, mutta valehtelemisesta kyllä. Suu ruskeana hengitys haisee paskalta, eikä purukalusto kelpaa enää hammaspeikollekaan. Hän hyväksyy minut silti. Tuntuu hyvältä olla rehellinen, vaikkei tätä lääkettä voi kotona tarjoillakaan.

Hän tietää minusta kaiken merkittävän. Hän sanoo rakastavansa - ehkä totuudestani huolimatta, tai juuri siksi.

42. Väistä luotia oikealta

Heimoneuvostoon ja häätöuhan alle joutuu se, joka on tuijottanut seinää, jolla ei ole sisustustauluja, joita tuijottaa.

Tilanteeni kotona ei ole tulenarka, mutta koen olevani herkeämättömän tarkkailun kohteena. Avioliitostani ei tule Lahden hiihdon maailmanmestaruuskilpailujen toisintoa jos saan kiemurteluni kuriin. Nyt saippuaa suuhun ja vain puhtaita valkoisia valheita.



Näykin Häntä. Puremisesta on tullut yksi seksimme kauniista eläimellisyyden ilmentymistä. Annan hampaideni rakastaa Hänen reisiensä sisäpintaa antaessani Hänelle suuseksiä. Hampaiden upottominen Hänen lihaansa kiihottaa kovasti meitä molempia. Puren häntä. Hän katsoo silmiini. Varovasti ettei jää jälkiä. Nuolen. Puren. Autossa. Ihmisten edessä. Koska vaaraan tottuu, olemme paikassa, jossa kukaan ei osaa olettaa tälläistä tapahtuvan. Edessämme on tulevaisuus, takana ihmetellään auton hytkymistä. Jos joku kuvaa meidät varttiin, niin kusessa ollaan.


Olen hoitanut kotiaskareita, mutten liian tunnollisesti. Tämä vitun puuhailu alkaa käydä jo hermoille. Olen ollut niin helvetin läsnä, että kaipaan jo itsekin rauhaa itseltäni tästä läsnäolostani. Hanki tajunnan räjäyttävä salasuhde ja opettele remontoimaan. Kaikella on hintansa.

-Jukka Haapalainen, mitä sanot, vakuuttiko nuuksionkoiran rumba?

41. Hannabe

Hän on käynyt työpaikallani. Hän teki vaikutuksen. Hänet huomattiin. Hänenkaltaisensa huomataan aina.

Työntekoani sulostuttaa nuori vaalea nainen. Harjoittelija. Olen ottanut hänet vastaan ihmisenä, sillä muistan oman hapuiluni koulun penkiltä työelämään integroituessani. Sen miten taiteelliset ambitiot ja omat kyvyt eivät kohdanneet.

Hanna. Mukava, motivoitunut ja kaikin puolin innokas tapaus. Haluan tukea häntä harjoittelussa kuten minuakin aikanaan tuettiin. Kiinnostukseni Hannaa kohtaan on pelkästään ammatillinen. Osaan antaa aikaani ja arvoa myös asioille, joista ei ole minulle pienintäkään hyötyä. Hannan leivos- ja pikkuisiin tinakuoriin pakatut sydän-terveiset tuntuvat kiusalliselta. Mainitsen pikku blondin huomiosta Hänelle. Hän kiusoittelee minua. Kintereilläni kirmaa pikku söpöliini.

Tiedän, ettei Hän ole Hannasta mustasukkainen, vaikka Hannabe-nimitys onkin Hänen kynästään. Chattailemme kiivaasti Hänen kanssaan Hannan tuskaillessa 19 asteen hautovassa kuumuudessa. On  mautonta ja julkeaa kirjoitella vieressä istujasta jollekin kolmannelle osapuolelle. Kieltämättä hirvittävän hauskaa kuitenkin. Iho kananlihalla Hanna riisuu urheasti hupparinsa. Seksikästä tai viettelevää? Ei kumpaakaan. Huvittavaa ja korkeintaan söpönaiivia - ja ehdottoman tarpeetonta.

Hän on minusta mustasukkainen. Lyhyen, mutta sitäkin intensiivisemmän suhteen aikana Hän on määritellyt naismakuni varsin onnistuneesti kohdalleen. Hän ei haaskaisi aikaansa olemalla mustasukkainen jonkun tytön vuoksi. Hänen mustasukkaisuutensa tuntuu hyvältä. Osittain ehkä juuri siksi, että minä olen mustasukkainen Hänestä.

Työpaikkani keski-ikäinen kiharapilvi - permanenttimies - iski silmänsä Häneen. Harmin paikka, että Hän sattuu pitämään huomattavasti nuoremmista miehistä. Sitä paitsi Hän on varattu. Minulle.

Jos Hän lukisi tätä blogia, Hän todennäköisesti kohottaisi kulmiaan tässä luvussa, kuten vain Hän osaa. "Voih, Hannabe", hän kiusaisi tietäen, ettei ei jää kakkoseksi - ei tässä blogissa tai muutenkaan.

40. Vuokrata halutaan: Tontti teltalle

Leo ja Paula ovat unohtaneet Dickin, Annen ja sen setterin täyteen buukattuun motelliin. Pakko painua partioaittaan, koska joku vitun maalaisserkku on buukannut salaparin jokaisen kuviteltavissa olevan pesäkolon. Sisätilojen löytäminen on käytännössä mahdotonta. Aarresaarta ei etsitä. Telttailemaan tässä lähdetään.

En ole retkeillyt aikoihin. Tarkalleen ottaen koskaan. Voipaperiin saunapalvia, reppuun inkivääriolutta ja jalkaan vaelluskenkää, siinä kai se. Jotain sukuelimet puhdistavaa kosteuspyyhettä lienee järkevä varata myös mukaan. Ehkä pehmikettä ja tietenkin teltta. En ole koskaan aiemmin ihastellut huvilatelttaa, mutta nyt jälkilöylyt omalla patiolla tuntuvat erittäin houkuttelevilta.

Telttamallisto on melkoisen runsas ja valinnanvaraa riittää. Käsittämätöntä, että tätä touhua selvästi harrastetaan myös oman perheen kanssa. Hintahaitari teltoissa on satasesta aina tuhanteen euroon asti. Perusmalli tilavalla eteisellä tuntuu luontevimmalta vaihtoehdolta.

Leirintäalueista ei ole aiempaa kokemusta ja ehkäpä noviisin kannattanee kokeilla ensin jokamiehen oikeudella syrjemmässä tätä retkeilytouhua. Päästäkseen jyvälle. Karavaanarit-sarja ei käy mainoksesta messilälle tässä mielessä. Nussijoille turhan yhteisöllinen paikka. Valitettavasti.

Luonnonhelmasssa  arki ja murheet unohtuvat. Aika pysähtyy. On vain ihminen ja luonto. Kännykän kellossa tikittää tietysti reaalimaailman aikaraamit tällekin tapaamiselle, mutta eläydytään nyt kuitenkin. Survivor. Yhdeksänkymmentä päivää selviytymistä edessä. Maksimissaan neljä tuntia. Mutta kuitenkin.

39. Ikä koukistaa huutomerkit

Hän on minua vanhempi. Emme näytä parina epäsuhtaiselta, vaikka Hän on kasvanut minua varten kaksitoista vuotta pidempään. Minulla ei ole fetissiä itseäni vanhempiin naisiin, eikä Hän todellakaan muistuta äitiäni. Julkisella paikalla herätämme pahennusta vain minun toimesta, sillä hänenkaltaisiaan naisia ei puristella perseestä parkkipaikoilla.

En koe olevani ikäistäni vanhemman tai nuoremman oloinen. Tiedän kuitenkin, ettei Hän pidä itseään vanhempia miehiä seksuaalisesti kiinnostavina. Tiedän senkin, että ikäeromme on hänen mieshistoriansa suurin. Tämän tarkemmin en osaa hänen ajatuksistaan numeroita koskien sanoa, mutta aion pysyä Häntä nuorempana jatkossakin. Hänelle sopii nuorempi mies.

Pidän Hänen kasvoistaan. Ne ovat aikuisen naisen kauniit kasvot. Hän on ulkonäöllisesti hyvin viehättävä. Hänen vartalonsa on upeassa kunnossa. Aavistus uurteesta silmän vierustalla tekee hyvää hänen karismalleen. Hänen katseensa on yksinkertaisesti vastustamaton.

Hän on luonteeltaan nuorekas, mutta nelikymppinen. En pidä lainkaan Naisista, jotka leikkivät muuta kuin ikäistään. Nelikymppinen nainen on hurmaava kunhan antaa itselleen luvan siihen. Olen ihastellut Hänen tarjoamaansa kokonaisuutta eritellen Hänelle yksityiskohtia, joista todella sytyn. Huomaan, että se on tehnyt Hänelle hyvää - Hänen silmistään näkee, että saan hänet tuntemaan itsensä Naiseksi. Hän ei epäröi ottaa vilpitöntä innostustani vastaan kuten moni tyttö tekisi.

Ikäeromme on merkittävä ja toisaalta ei lainkaan. En katsele ihaillen hänen ikäisiään naisia - katson Häntä. Hän ei suhtaudu minuun itseään nuorempana miehenä vaan tasaveroisenaan, miehenä. Se kieltämättä hivelee, sillä hän on koulutettu, älykäs, kokenut ja näyttävä nainen. Kaikkea mikä kelpaa minua isommillekin pojille. Hän rauhoittaa minua. Hän sanoo, että tuo on molemminpuolista. 

En usko, että Hän kokee kilpailevansa yli kymmenen vuotta Häntä nuoremman vaimoni kanssa -  millään tasolla. Nelikymppinen nainen on varma itsestään. Hän on varma asemastaan elämässäni. Hän tiedostaa etunsa tarjota minulle aito nelikymppinen nainen, jollaista ei kotoa löydy - ja juuri se tekee Hänen maailmanmestaruudestaan minun silmissäni kiistämättömän.

Olemme eri vuosikymmenen lapsia, mutta juuri tänään on meidän aikamme.

38. Mitäs me muurarit

Minulla oli mielenkiintoinen keskustelu työpaikallani Hänen ollessa kiireinen omissa työtehtävissään. Puhelimeni näpräilyn sijaan seisoskelin muina miehinä puhumassa naisista. Omalla vuorollani puhuin Hänestä - huvittaakseni itseäni - ja koska se yksinkertaisesti tuntui hyvältä. Seisoin seurassa heilutellen kehoani päkijöideni varassa, kuten miesten juorukerhoissa tehdään - olin seurassa mutta yksin - liian huolissani autonmääräaikaishuollon sijoittamisesta kalenteriini ja kesäloman aiheuttamasta pakkoerosta.

Eräs kollegani valitteli perhe-elämänsä raskautta. Suoraan sanottuna vitutti kuunnella. Tunnen työtoverini vaimon ja tiedän, että parisuhteen ristiriidat olisivat ratkaistavissa muutamalla avioliiton ulkopuolisella panolla. Hätäisellä edes. Kännissäkin ehkä. Kolmikymppisen miehen elämä on joskus niin monimutkaista. Täytyykin muistaa mainita Hänelle. Että kohtelee silkkihansikkain. Kolmekymppistä miestään.

Harhailevan keskiluokkaisuuden suurin kirosana minulle on moraalin viikate, joka korostuu kun ympärille kerääntyy kuulijoita. Jukka se siinä rehentelee olleensa kunnolla, vaikka totuus on, ettei tuolla lärvillä enää samalla tavalla pillua metsästetä. Ja Vesan erektio lienee heikentynyt tuon poskettoman tupakoinnin seurauksena. En edes vaivaudu mainitsemaan, että kukin vastaa elämästään ja minä paneskelen nykyään yllättävän paljon autossa - siis ikäisekseni mieheksi. Tänäänkin. Olen kyllästynyt kuulemaan ikävystyttävistä parisuhteista tai pettymyksistä niihin. En tahdo tietää kun sepalukseni on Hänestä märkä. Nussimme suhteellisen vilkkaalla parkkipaikalla, jossa ihmisiä tuli ja meni.

Hän tekstasi ettei ole peseytynyt. En ole minäkään.

37. Faija skitsoo taas

Tiedän yhtä paljon kaikesta kuin Anssi Kela, joka ei omien sanojensa mukaan tiennyt paskaakaan jeesustellessaan - oliko se luokkakavereista vai millan boheemiudesta. En olisi uskonut, että intohimo kasvaa aikuisessa suhteessa tällä tavoin. Toki tiesin, että tämä on kestävämpi ilmiö kuin Macarena. Koen langenneeni vastustamattomasti avioliittoni ulkopuoliseen Naiseen - tulisemmin kuin vaikkapa Ilkka Kanerva. Olen vitun rakastunut.
 
En usko, että Hänen Tampionsakaan pystyy nimeämään kymmentä Hänen kiistämätöntä puutettaan. Hänessä ei ole vielä ilmennyt yhtään ärsyttävää piirrettä, vaikka olemme viettäneet aikaa keskenämme enemmän kuin työpaikoilla. Olemme muutaman kerran sanailleet, mutta selvittäneet ristiriidat kuten aikuiset, tekstiviestitse. Ja nahistelu on kummunnut pelkästään mustasukkaisuudesta toisen kotielämää kohtaan, kuten varmaan kaikissa salasuhteissa luonnollista on.

Suhteeni materiaan on mutkaton. Sormukset ovat sormuksia. Yllättävän viehättävä sointi syntyy kun yhtyessäni häneen riisun hänet metallista. Hän on vaimo ja äiti - joskus toiste. Nyt Hän on yksin minun. Hän ei reagoi ilmeellään mitenkään sormustensa perään. Maailmani pimenee kun suljen silmäni ja suutelen Häntä, velvoitteista alastonta naistani.

Hän ei riisu sormuksia luimistellakseen vaan omistautuakseen. En minäkään. En ole tuntenut huonoa omaatuntoa tästä suhteesta kertaakaan. Kannan hampaanjälkiä merkkinä Hänen rakkaudestaan. Kosketusarkuus kielii kihlautumisesta. Kylmä metalli ei kuvaisi lainkaan sitä mitä meidän välillämme on.

36. Anonyymit valehtelijat

Minä olen "Harri", valehtelija.


Olemme sopineet menevämme kerran testattuun kutupaikkaamme päivähemmotteluun. Paremman tuoksuinen saippua jollei muuta.


Ymmärtävät silmät ja suu täynnä paskaa. Olen hutiloinut. En ole ottanut kaikkea huomioon ja pikku pukkauksella kompastuin rähmälleni nopeasti viilenevään kusilätäkköön.  Melon ja melon.


Hotellirietastelun teema on "päiväni Kuntakintenä - Hänen puuvillapellollaan". Haluan Hänen näyttävän uuden puolen itsestään. Haluan alistua. Tiikeli - revi minut kappaleiksi.


Raahauduttuani suojaan luotisateelta ilmaisen viestin huoleni Hänelle. Hän on rauhallinen kuten aina. Hän kartoittaa parilla täsmäkysymyksellä mahdollisen ongelmani laajuuden. Nyt rauhassa.


Ehdimme hädin tuskin sulkea oven Hänen käydessään kiinni. Hän on agressiivinen ja ihana. Kaadun sängylle alastomana - en onneksi ole ainoa. Pyydän Häntä kasvoilleni. Hän suutelee vastaukseksi. Pyydän uudestaan ja Hän antaa armon käydä oikeudesta.


Hän ehdottaa, että vaihtaisin varotoimenpiteenä Hänen nimensä puhelimeeni. Kokeilen. En pysty. Ei se tunnu samalta. Uudelleen ristiminen olisi liioiteltua, sillä puhelimessani Hän on piilossa kuin kohtuullisuus Viidakon Tähtösissä.


Nussimme vakikalustukseen kuuluvalla tuolilla - aivan ikkunan vieressä. Yhdellä ranneliikkeellä avaan verhot. Hän laukeaa kirkkaassa auringonvalossa. Minun tekee mieli tervehtiä maailmaa vilkuttamalla ikkunasta.

 Vittu tää kursiivi futaa tälläsessä poukkoilevassa tekstissä. Hä? Eiks?

35. Vaivojenlaskija

Kyllä minä taas niin suoritin. Kyrö toimi ensimmäisen mielensäpahoittajan kanssa, toinen pantiin myyntiin prismaankin ja minä aloitan nyt laskemaan vaivojani.

Käännän uuden luvun elämässäni. Olen tyydyttänyt Häntä - ja elämäni muita naisia yksinkertaisesti hullaantuen heidän seurastaan, naisellisesta nautinnostaan ja rakkaudesta. En elä siviilielämääni sarjana suoritteita, joilla tienaan hyvinvointikolikoita, jotka sitten käytän valintani mukaan autoni imurointiin, suuseksiin tai baari-iltaan. Tai siis en ole elänyt. Ehkä on aika tehdä muutama laskutoimitus.

Hän oli tällä viikolla hurmaava keväisessä minissään. Minulla oli uudet housut. Huomautin hameesta Hänelle. Hän hymyili, punastui ja halasi lujaa. Hän on kaunis. Minä olen vaihtanut käyttämääni hoitoainetta. Onko ohut hiuslaatuni päänmukaisempi tämän kiiltoa lisäävän tuotteen vuoksi? Vai onko kyse siitä, että hän ainoa, joka saa sädehtiä? Samettihousuni ovat uudet, kiitos kysymästä - ai, ei kysyttykään? Minkä kyllä tiedustelin, että mahtaa olla aivan tuliterä. Tuo lyhyt hame.

Hänen perheensä kulkine liikkuu dieselillä ja talvisten kilometrien osalta käyttövoima näyttelee merkittävää roolia. Vai onko joku teistä pihistelijöistä joskus tarjennut 15 asteen pakkasessa nokivasarassa ilman pöksyjä?

Kyse ei ole rahasta - silloinkaan kun autoonsa rakastunut mies huolehtii jälleenmyyntiarvoon vaikuttavista kilometreista. Kustannuksien korostus kuuluu vaivojaan säästelemättömän valittajan elämään ilmaisten askareiden ohella - tottakai - täytyyhän taloudellinen panostuskin muistaa kirjata.

En tiedä miten Tampio, Hänen miehensä, vaivoihinsa suhtautuu. Huomaako mies edes taakkansa pienentyneen ansiostani. Minusta olisi mukavaa saada jonkinlainen tunnustus. Minulla on omakin vaimo, jota huomioida, sitä ei sovi unohtaa.

34. Valmis maailmaan

Vaikenemme molemmilla kotimaisilla tästä kaikesta, vaikka keskenämme pidämmekin ääntä. Seksimme on erittäin verbaalista. Se puhuu, jonka suu ei ole täynnä sukupuolielimiä. Olen löytänyt hänen kanssaan sanoista uuden tavan kasvattaa kiihtymystä matkalla kohti järisyttävää orgasmia.

Emme edelleenkään osaa nauttia seksikkäistä vaatteista tai kynttilän valosta kaiken kiireen keskellä. Kiire ei pilaa meidän tapauksessa nykyhetkestä nauttimista: kärsimätön ei saa koskaan liian paljon liian nopeasti. Aistillisuuden - mitä? - minkä vitun aistillisuuden? Kuullostan aivan Sami Syköltä. Nyt katkesi ajatus. Olin kai sanomassa, että sanoilla kompensoimme toisillemme rikkomani stringit. Minua varten puetut, kiihkoni silpomat. Hellittelemme ja piiskaamme - sanoilla.

Pidän siitä kun hän lauetessaan maalaa maiseman verbaalisesti. Lauserakenne on simppeli, mutta se kuuluu asiaan. Käytävältä kuuluu ääniä - hotellin siivouspartio kiertää luovutettuja huoneita, meidän päivävuorolaisten touhutessa. Kuiskaan häntä huutamaan lauetessaan. Hän on heti mukana.

Hän huohottaa, uikuttaa ja voihkii nimeäni estottomasti. Kovaääninen kiltti tyttöni. Käytävän hiljenemisestä päätellen meidät on kuultu. En osaa sanoa, että miksi nimeni kaikuminen noilla käytävillä viehättää minua suuresti.

Pidän Hänen äänestään. Etunimeni kuullostaa miehekkäältä hänen suustaan pulputen. Vaikken olekaan suorasukaisen maskuliininen Toni, Ahmed tai Eino. Tai Pertti! Pertti aiheuttaisi tosin työssäni ongelmia, vaikeuttaisi jonkun r-vikaisen elämää. Se ei olisi hyväksi bisnekselle.

33. Kuinka todellisuutta torjutaan?

Hän laittoi minulle tekstiviestin, jossa Hän listasi ystävättärelleen sanomatta jääneet kuulumisensa. "...bf, joka hakee mut töistä ja antaa yksipuolista suuseksiä väh kerran viikossa... ". Minusta Hän on vaatimaton. Olen nuollut Häntä tällä viikolla eilistä lukuunottamatta joka päivä - poikkeama sääntöön sattui kun emme löytäneet rauhaisaa soppea järkevien kulkuyhteyksien varrelta.

On hauskaa, että anonyymiin sähköpostilaatikkooni tippuu edelleen yhteydenottoja, vaikka osoitteeni on ollut poissa profiilini tiedoista jo jonkin aikaa. Blogi kirvoittaa tunteita. Taidan jättää vielä toistaiseksi dymotetun "ei mainoksia tai ilmaisjakelua"-tarran liimaamatta, sillä osa palautteesta on hauskaa ja helppolukuista. Miehet kyselevät kristiinaa, naiset toivottelevat lämmintä kevättä. Omaa vaimoa on tästä blogista turha hakea. Paitsi sen Tampion. Yhteydenottojen sävy on selkeästi sukupuolisidonnainen. Mies voi parhaimmillaan korkeintaan suvaita omahyväisen blogimuotoisen ekskursioni; haluni paljastaa suhteeni Häneen. Naiset esittävät ennemmin huomioita itsestään - suhteessa Häneen.

Anonyymiyden mahdollistama vihainen vagina puuttuu yhteydenottaneiden naisten joukosta ja kieltämättä naisellinen raivo olisi mukava tuntea nahoissaan. On Eve Enslerin onni olla nainen, sillä sähköpostiini kajahtava tekstimuotoinen miehinen agressio petturiveljeä kohtaan on yllätyksetöntä. Tukahdutettu raivo näkyy hymiöissä. Eivätkö ne ikinä opi kirjoittamaan yhdyssanoja erikseen?

Nuolin Häntä aamunkajossa tänään ja ajellessamme parkkiin mainitsin mieleeni heränneistä spekulaatioista, joita suhteemme saattaisi muissa herättää. Perustin arvioni tietenkin täällä saamaani palautteeseen, vaikken sitä Hänelle kertonutkaan. Ajatus työstää tätä tarkemmin taisi lähteä laukkaamaan kun Hänen sihteerinsä näki meidät suutelemassa.

Liikuntakeskuksen parkkipaikalla on vilskettä torstaisena aamuna yllättävän paljon. Liian hyväntuuliset ilmeet herättävät automaatti-epäilijässä epäluuloa. Jos tärkeintä ei olekaan liikunta, vaan suihku poikien kanssa pelin jälkeen. Täytynee varata valepuvuksi vastaisen varalle jotain kivaa peakperformancelta.

WC-käynnin ohessa varmistin peilistä huulteni siisteyden Hänen jäljiltään ja tein huomion: en ole käynyt aikoihin parturissa. Täytyy korjata erhe, sillä kollegani upea naisystävä saattaa pian pitää omaa miestään firman komeimpana ilmestyksenä. En aio antaa tasoitusta lainkaan. Sitä kohoava itsetunto antaisi kiusallisesti myös kisaillessamme tulevaisuuden työpaikoista. Pari suortuvaa kampaamon lattialle ja olen taas kaunein.

32. Komparatiivi-mies ja -nainen

Hyvä

Salasuhteita on kaikkialla. Olen herkistynyt paskapuheen tunnistamisessa nyt kun itse jauhan minkä ehdin. Kotona pyrin pitämään valehteluni minimissä, mutta töissä mielikuvitukseni saa painaa paljaalla. Kirnuan valheineni menemään niin, että visva roiskuu.

Parempi

Ympärilläni olevien ihmisten puheista löytää pikantteja vivahteita jos jaksaa tarkkailla ympäristöään. Hauska nähdä, että eksistentialisti löytää ystäviä, vaikkei itseään paljastaisikaan. En ole toistaiseksi erehtynyt kertaakaan. Ystäväni näytti puhelimestaan kuvaa puumastaan, kieltämättä gasellivartaloisesta naisesta, jonka kanssa hän touhuaa. Minun puhelimeni nainen ei jää kakkoseksi - kenellekään. Samanikäinen, vaalea, sivistynyt, hyvävartaloinen ja kaunis. En tahdo parasta, tahdon paremman. Hän on hyvä osoitus johdonmukaisuudestani. 

Paras 

 

 

Parempi

 

 

 

En tietenkään mainitse omasta vilunkipelistäni mitään. En rehentele Hänellä. Se ei olisi pidemmän päälle järkevää. Enkä ota julkisesti kantaa vallitseviin moraalikäsityksiin. Hanakimmat kivittäjät elämässäni ovat jääneet aikaa sitten kiinni petoksistaan - se ehdottomuudesta. Minä en sano mitä muut tahtovat kuulla - en sano mitään: pidän turpani tukossa ja onneni piilossa. Muut saavat puolestani elää toisten mielissä - minä elän elämässäni.  

Olen kusessa, sillä rakastuminen avioliittoni ulkopuolella olevaan naiseen ei ole missään nimessä tilanteessani järkevää, mutta ovi onneen aukeaa ulospäin.


Miksi kerron, miten sulautan Hänet arkeeni tai käsityksiini arjessa? Saadakseni subjektiivisen filosofiani samalle sivulle tämänhetkisen elämäni kanssa. Tunteista olen puhunut jo niin vitusti, että kohta tarvitsen rintaliivit jos jatkan.

31. Verryttelyä

Kun päätät ravata pururataa, mutta säästää aikaa ja ajella autolla luonnonpariin, ole ystävällinen ja pysäköi autosi tilanteen salliessa yli metrin päähän ainoasta autosta omasi lisäksi. Ikkunatummennukset toki pelastavat leijonanosan, mutta rintaliivien hapuilu kakkoskuskinpenkiltä on haastavaa. Valkoinen pitsi ei varsinaisesti maastoudu mustaan verhoiluun.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin myös keski-ikäisen lenkkeilijän paikallaan hypähtely. Hyvä jättää energiaa lenkkipolullekin. Painan pääni takaisin Hänen syliinsä. Katumaasturin varjossa Hän laukeaa suuhuni. Hän myöntää, että 3M-kalvon suojassa suuseksi tuntui vieläkin herkullisemmalta läheltä piti-tilanteen vuoksi.

Vilkaisu trikoomiehen maastohirmun takaluukkuun. Löytyykö mahdollisuus naureskella tämän iholle tulevan urpon pihistelylle: maasturi, mutta kustannusyistä suomalaiseen malliin vain alustan puolesta, etuvetoisena? Ei, kyllä tuo on parasta mitä rahalla saa. Vaikea innostua spekuloimaan miehen motiivia pysäköidä viereen sen pidemmälle kun suussa maistuu tussu. Hän on kaunis ja hyvänmakuinen.

Ajelemme hänen työpaikalleen keskustellen siitä, mitä meille kuuluu. Olemme tunteneet pian puoli vuotta ja tähän aikaan on mahtunut paljon. Olen avautunut Hänelle omaa elämääni koskevista dilemmoista. Aikuisen elämässä kaikki ei ole yksinkertaista. Hän on luonteva keskustelukumppani ja yhteisen suuren salaisuutemme vuoksi luotan häneen enemmän kuin olisin puoli vuotta sitten uskonut. Enemmän kuin olisin uskonut ikinä.

Jotain tapahtuu. Hänen silmänsä vettyvät. Olen lähempänä Häntä kuin ennen. Minä vittu oikeasti ymmärrän. En ole koskaan ollut kokovartalo-olkapää, mutta puristan lujemmin Häntä itseäni vasten.

30. Työtoverit ja kulissi

Mitä vittua, onko mahdollista huolehtia jonkun merkityksettömän arvioista kun nämä käsitykset koskevat minua? Siis silloinkin kun oman perseen sijasta naarmutettavana on yksinomaan imago.

Työyhteisö kuuluu elämässäni osaan, jota en tuo koskaan kotiin -  enkä vie kotiasioita koskaan töihin. Sormuksestani on pääteltävissä, että olen varattu - ikäni ja osoitteeni ilmoitin työsopimustani varten.

Where do bad folks go when they die
They don't go to heaven where the angels fly

Olimme hukanneet autoni kauppakeskuksen parkkiluolaan. Ensimmäistä kertaa koskaan keskityin niin seuralaiseeni, että rakas ratsuni unohtui. Yllättäen eteeni ilmestyneelle työtoverilleni moikkailin iloisena, ääni ujeltaen kuin eunukkikuorolla. Hermostumiseni kontrollointi petti yllättävässä tilanteessa, johon en typeryyttäni ollut varautunut.

Kutsun työtoveriani tässä blogissa Heikiksi. Hän, siis Heikki tappaisi minut jos kuulisi. Epäilen, että hän kokee itsensä enemmän Leonardona, mutta minun perspektiivistäni hän on helvetisti kotikutoisempi - Heikki.

Hän oli luonteva tuossakin tilanteessa. Hän on aina. Nyökkäsi Heikille tervehdykseksi epäröimättä, arkisesti ja katsoen silmiin. Punaposkinen blondini. Olimme viettäneet edeltäneet tunnit lakanoissa. Esittelin Hänet asiainhoitajana, joka tuntui samassa virheeltä, sillä asiani mahtuvat päähäni - ja suhtaudun tunnetusti avoimen epäilevästi sijoitusvinkkeihin tai ostettuihin neuvoihin.

Olen jäänyt rysän päältä kiinni kuin smurffilimussa vodkaa latkiva Taalasmaa. Se ei kiusaa minua lainkaan. Olen puhunut paskaa ja tehnyt sen puolitehoisesti. Minua kiusaa eniten kontrollin menettäminen. Voisin kertoa Heikille, että nain tuota upeaa ilmestystä, mutta vasta kun valitsen tehdä niin.

Tämän sekaisen tapaamisen jälkeen tapaamme parin viikon päästä töiden merkeissä. Heikki vihjaa kohtaamisestamme. Heikki ei kysy vaan antaa ymmärtää. Kiemurtelen muka ymmärtämättä vihjausta ja vaihdan puheenaihetta.

Go to a lake of fire and fry

Olen alkanut tämän suhteen myötä keskustelemaan pitääkseni kuulani jotenkin kasassa - pidän jumalauta blogiakin. Täytynee ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa mankua pillua, että tästä pääsee yli.

29. Tampio - lucky S.O.B

Mikä oikeus minulla on olla mustasukkainen? Ei mikään.

Tiedän Hänen miehestään sarjan merkityksettömiä faktoja. Hänen pituutensa, atleettisuutensa ja joitain sivulauseissa paljastuneita puolia hänen luonteestaan. Tampio on koulutettu, hyvännäköinen ja älykäs. Ja naimisissa Hänen kanssaan.

Mikä vittu siinä on, että minua kiinnostaa millään tasolla minulle vieras mies. Hän, jumalainen naaras, makaa allani uikuttaen nimeäni ja minä parka vittuunnun siitä, että hänen miehensäkin nussii Häntä. Pertti Mäkimaallakin on matkaa minuun kun etsitään turhanpäiväisimmästä asiasta kierrosta ottavaa runkkaria.

Hän tietää vaimostani sarjan merkityksettömiä faktoja. Ei varmaankaan pituutta, mutta joitain sivulauseissa paljastuneita puolia vaimoni luonteesta. Vaimoni on koulutettu, hyvännäköinen ja älykäs. Ja naimisissa minun kanssani.

Mikä vittu siinä on, että vaimostani täytyy tässä salasuhteessa puhua ylipäänsä mitään. Ehkä oletan, että Hän haluaa tietää. Jos keskittyisin märehtimisen sijaan ruuanlaittoon, olisi perheeni kylläinen ja voisin alkaa lipittelemään viiniä. Palkitakseni itseni hyvästä ateriasta. Joka on keskinkertainen, mutta syy ja oikeutus hillua iltapäivähutikassa.

Yritän kitkeä mustasukkaisuuttani tai helpottaa oloani mieltämällä tampion yläpurentaiseksi, leuattomaksi vätykseksi, joka on enintään keskinkertainen. Mieluummin vähän alle. Hänen puheistaan olen kuitenkin päätellyt, että tampio on enemmän. Ehkä Hän ajattelee vaimostani samoin, sillä lienee inhimillistä, että mielikuvat kertautuvat jollei ole valppaana. Tampio taitaa olla minua parempi. Ajatus on typerä, sillä minä olen suhteessa tampion vaimon kanssa.

Mitä vitun hyötyä on kuvitella mitään Hänen ukostaan kun miehestä riippumatta tai juuri hänen ansiostaan minä saan erinomaista seksiä? Minä saan ja annan - silti uikutan kuin Mikko Kouki 2000-lukulaisessa kotimaisessa elokuvassa, jossa kaupunkilaiset naivat ristiin ja jokaiselle käy huonosti. Elokuvassa, jonka katson dvd:ltä ja vittuunnun kun vuorosanoista ei saa selvää ilman tekstitystä.

Olenko mustasukkainen myös vaimostani? Olen - mutta vain jos tampio siellä jossakin virittelee vartaloaan suoraksi iskeäkseen kyntensä vaimoni kankkuihin. Kenenkään elämää tai menoja en kontrolloi tai tarkkaile, enkä ole niin toiminut koskaan. Mustasukkaisuudessani olen johdonmukainen - tyttöystäväni ja vaimoni ovat tässä suhteessa minulle samassa linjassa.

Mikä vittu tässä muotoilussa on perusteena? Löysin muotoilutyökalun ja paketoin valitukseni kehykseen, joka näyttää syvälliseltä. Syvälliseltä kuten Aleksi Bardyn käsikirjoittamat elokuva-monologit. Esimerkiksi.


Nuolin Hänelle juuri orgasmin. Olemme molemmat innoissamme hänen rintojensa herkkyydestä kuukautisten alla. Hänen nänneistään kulkee suora hermorata jalkoväliin. Kuten useimmilla naisilla. Hän voihkii otteessaani. Mitä muuta voisin maailmalta pyytää. Mikä minä olen mistään valittamaan lauantaina kun Hän maistuu huulillani.

28. Syvemmälle

Suhteemme syvenee ja huomaan hänen kertovan asioita, joita hän ei varmasti kerro muille. Olen varmasti joskus ainoa. Siltä ainakin tuntuu. Huomaan hänestä kun hän avaa itseään minulle luottaen siihen, että ymmärrän. Tunnen itseni ainutlaatuiseksi. Hänen luottamuksensa on minulle tärkeää. Tiedän mistä hän pitää, mikä häntä satuttaa ja miten hänet saa suuttumaan.

Tiedän hänen kipupisteistään ja hän minun. Olemme monissa asioissa harvinaisen samanmielisiä. Keskustelunaiheemme ovat moninaisia. Yllätävää ehkä; tiedän vaikkapa hänen lähimpien kollegoidensa nimet, vaikken ole heitä koskaan tavannutkaan. Tiedän myös heidän heikkoutensa suhteessa minun ammattilaiseeni. Ne laiskat ja kunniattomat!

Olen nähnyt yhden kerran hänen liikuttuvan. Sen ajatteleminen saa vatsaani perhosia. Tilanne oli koskettava, mutta hyvällä tavalla. Koen, että kasvoimme sekunnissa entistä lähemmäs toisiamme. Suhteemme on monimutkainen ja paljon arvokkaampi kuin mitä olin alunperin hakemassa.

Peiton alla kujertelu on kasvattanut tapaamisiin kuluvaa aikaa. Olemme säännönmukaisesti myöhässä kun unohdumme höpöttelemään. On mukavaa maata hänen vieressään ja tunkea varoittamatta sormi hänen sieraimeensa. Ihan vain nähdäkseni hänen reaktionsa. Yllätyksellisyys kuvaa välejämme. En tiedä koskaan etukäteen mitä tulee tapahtumaan. Ehkä eroamme jyrkimmin siinä, että minä taidan olla meistä ehdottomampi - testosteroni poissulkee kyvyn kompromisseihin tai supistaa näkökulmaa, miten vain.

Toivottavasti Hän keimailee multimediaviestillä minulle työhuoneestaan, siitä kulmassa olevasta. On sentään perjantai.

27. Majatalopalveluita

Tuttuun tapaan pysäköimme auton lähes kesämökiksi muuttuneen kohtuuhintaisen ja syrjäisen majatalomme pihaan. Kepein askelin käyn sisään ja ilmaisen haluni saada huoneen. Hämmästykseni on suuri kun respa ilmoittaa lomakeitaan olevan loppuunmyyty. Epäusko vaihtuu harmistukseen. Kesä todella tekee tuloaan.

Tiedän, että alle kymmenen kilometrin päässä kilpaileva yritys tarjoaa majoituspalveluita, joten loikkaamme viivyttelemättä tien päälle. Mutkaisen metsätien perältä löytyy siisti lomakompleksi. Liiankin siisti. Ennakkoluulottomasti sisään.

Aula on viihtyisä, mutta mikä kiusallisinta, täynnä ihmisiä. Kyselen huonetta ja sellainen järjestyy. Virkailija kertoo hotellista ja minä kuuntelen. En ole jäämässä aamupalalle, menossa saunaan tai kiinnostunut iltapalasta, mutta kuuntelen kuitenkin. Nyökyttelen hermostuneesti ja olen aivan varma, että hotellinasiakkaat, seminaarihöpöliinit ja virkistyspäiväläiset arvaavat asiani. Täytyisi varmaan varata hämäykseksi peak performancea, liikuntaseteleitä ja pyöräilykypärä.

Kahdenkymmenen minuutin kuittiongelman, hotelli-infon ja avaimenluovutuksen jälkeen portit aukeavat. Itse huone on siisti - muistuttaa vahvasti ihan normaalia hotellihuonetta, mutta kyllä tämäkin häpäistään.

Istutan hänet nojatuoliin nostaen hänen jalkansa käsinojille. Heti huone näyttää mielenkiintoisemmalta, eikä enää lainkaan firman retkeltä. Hän on kaunis katsoessaan tiukasti silmiini. Pidän hänen tavastaan puraista alahuultaan näissä tilanteissa. Mikä minä olen hänelle kieltäytymään, ajattelen polvistuessani lattialle hänen eteensä.

Näissä ihmisten yösijoissa joutuu riskeeraamaan yhden ylimääräisen kun huoneesta täytyy tsekata ulos. Muutama keski-iän ylittänyt mies ihastelee seuralaistani meitä paheksuen. Kaunis aikuinen nainen lyhyessä hameessa törkyturvan rinnalla. Posket punaisina ja hiukset sekaisin. On päivän selvää mitä me olemme olleet tekemässä. Piilottakaa nyt kuitenkin kateus ja ne kovat kullinne, vaarit.

26. Ne - pikkuhousut

Kirjoittelemme Hänen kanssaan säännöllisesti ja hänen tekstinsä toimivat muistutuksena suhteemme juurista suomi24:lla. Hän osaa kirjoittaa. Jostain syystä tahdon julkaista katkelman hänen tekstiään mailista, jossa hän kuvaa mielestäni hyvin erästä suhteemme perversiota.

En ole kysynyt Häneltä lupaa tämän kirjoituksen julkaisuun - älä tapa minua, jos tähän merkintään kohtalon saattelemana eksyt.

Sä oot niin one in a million, kulta - ajattelin just tossa miten oot saanut mut vapautumaan ja mun askelen kevyemmäksi. Noi sun ideat. MIten sä generoitkin niitä, ja just sellaisessa muodossa että mä sytyn ja kiihotun niistä. Toisinaan musta tuntuu, että olet ideoinesi täysin spontaani - toisinaan taas oon miettinyt, että tota juttua jätkä on vienyt määrätietoisesti ja kulissien takana jo pidempään... Aivan helmi esimerkki jälkimmäisestä on muuten toi sun trophy-kalastus. Muistan kun joskus ihan ekojen viestien aikoihin sä kuvailit, miten tykkäisit siitä, jos vaikka mentäis yhdessä asuntoesittelyyn haukkumaan joku kämppä. Ja miten syttyisit, jos yllättäen laittaisin pikkuhousuni sun taskuun ja kuiskaisin, että pimppiä pitäs puhaltaa, ettei sille tuu vilu. Nooooh, mähän kiinnostuin tosta skenaariosta heti - mutta ei mulla ollut aavistustakaan, miten sanatarkasti toi ois pitäny ottaa prosessoitavaksi. Eka siirto, ideataso - onnistumisprosentti sata.

Sulla on hyvä muisti, mutta on mullakin. Joissain tärkeissä asioissa. Eihän toi juttu tohon jäänyt, todellakaan... oliks jo ompussa tosta puhetta seuraavan kerran vai vasta xxx:ssa, en ihan satavarma oo, mutta aika pian meidän seksisuhteen alettua otit ton aiheen toisesta kulmasta esille - että ryöväät multa "trophyn". Ovelaa!!! Muistan, että pari kertaa tosta vihjailit ja vitsailtiin. Mietin ihan aluks, että kunhan lämmität mua ihan muihin tarkoituksiin, mutta melko pian aloin ajatella, että joku kerta sä viet multa stringit jalasta OIKEESTI. Toka siirto, ilmoitus mahdollisesta toteuttamisesta - onnistumisprosentti...täh? Sata?

Tässä kohtaa kiltin perheenäidin olisi kuulunut kavahtaa ajatusta, ehkä punastua tai hämmentyä, mutta kiistää. Kiistää jyrkästi. Ei käy. Ei todella käy. Mites mä ajattelin? Minusta oli ajatuksena maailman luonnollisin asia antaa mun merirosvon ryövätä mitä se haluaa. En ajatellut ollenkaan, että mulla ois jotain liian yksityistä saati hävettävää. Yksityinen vaatekappale, joo, mutta yksityisessä tilanteessa toisen haltuun päätyneenä, yksityisiin tilanteisiin tarkoitettuna. Jospa pysyisin enemmän sun mielessä, kun sulla on hallussas osa minusta... Ja olihan ajatus mielettömän kiihottava - toi pirulainen muuten sitten ottaa mitä haluaa ja mun tehtävänä on mukautua. Ja jos oon oikein nokkela, kenties saan vähän ohjattua, mitä se pirulainen haluaa. Kolmas siirto, anna tyttikselle aikaa prosessoida ajatus - tooodella taitavaa.

Kun sit xxx:ssa veit kerran pöksyt jalasta, ei mulla ollut mitään sanottavaa aiheesta. Sulla oli päättäväinen ilme, konfiskoit omaisuutes kuin tehokkain ulosottomies ja kohta jo keskityttiin ihan muuhun... Sit veit toisetkin joku kerta. Mä rakastan tietoisuutta tosta, että sulla on jotain meidän seksiltä tuoksuvaa. Ja rakastan sun tekstareita aiheesta. Tunnen että oon sun lähellä ja mun naiseus sun ajatuksissa, kun tekstaat: "mulla on sun mustat narut hihassa...rakastan sun tuoksua" tai "tiedoksesi, että sun valkoiset oli mun tyynyn sisällä yöllä". Love, sex, intelligence. Vika siirto, koukuta tyttis - nonni. Tollee hoidit tonkin. Neljä bullettia. Oliks suunnitelma? Tunnusta!?

25. Tohtori Freud ja sulkija

Kesälomalistojen ilmestyminen työpöydälle on varma kevään merkki. Olen ollut tarkka kesälomani ajankohdasta ilman erityistä syytä. Nyt olen aikeissa vetää janan kalenteriin kesälomani merkiksi Hänen kesälomaansa mukaillen. Kaksi naista ja yksi perhe - palaset täytyy sovittaa yhteen jotenkin.

Ajatus kesästä tuntuu hyvältä, mutta käytännön panemisen kannalta muutama huoli herää. Ihmisten ulkoillessa retkeilyharrastuksemme voi muuttua haasteellisemmaksi. Luova mieli toki keksii keinot. Siihen on pakko luottaa. Business-pukeutuminen kevät-tyyliin ilahduttaa silmääni kovasti. Hänen jalkansa ovat kerrassaan kaunista katseltavaa. Ihanat muodokkaat pohkeet, kiinteät reidet ja kauniit nilkat. Lyhenevä hame ja perseenpeittävän takin kesälomalle päästäminen saavat kevättä myös minun sepalukseeni.

Hänen kulloinenkin mielialansa ei paljastu hänen habituksestaan. Hän on ulkoisesti tyyni jokaisena päivänä. Hänen tyyneytensä on vangitsevaa ja tunnen olevani erityislaatuinen joka kerta kun hän avaa itsensä eteeni. Hänen työtoverinsa tai kaveritkaan tuskin pääsevät hänen päänsä sisään hänen sallimatta, sillä hänen pokerinsa pitää. Ihailen tätä piirrettä hänessä. Ehkä hänen työnsä määrittelee hänen käyttäytymistään enemmän kuin omani minua, mutta itsevarmuutta huokuva määrätietoinen rauhallisuus on merkillepantavaa hänessä. Hän on lämmin ihminen, mutta vain niin päättäessään. Minun kanssani hän on oma itsensä - muille hän saa kernaasti olla viileä ammattilainen.

Hän on kertoi melko varhaisessa vaiheessa, että peppujutut eivät ole hänen juttujaan. Kuriositeettina tieto kiinnostaa minua yllättävän paljon. Siitä huolimatta, että en ole käytännössä koskaan välittänyt munalla pyllyyn sohimisesta. Olen enemmänkin pillukuiskaaja. Olen aiemmissa suhteissani oppinut, että väliliha ja pyllyn alue ovat rentoutuneelle naiselle hermopäätekeskus, jota voi ja kannattaa stimuloida eri tavoin. Varovaisella alulla ja törkeyksiä hänelle kuiskien olen kutitellut häntä ja katseestani hän tietää, että tämä tasmanian tuholainen tahtoo leikkiä sormeni-perseessäsi-leikkiä. Olen voidellut hänen pyllynsä muutamaan kertaan liukuvoiteella ja hyväillyt sisään tunkeutumatta häntä sormin. Siis suuseksiä antaessani. Hän tuntuu sormeani vasten rennolta. Hän liikkuu vaativasti ja annan hänen määrätä tahdin - ja niin hän istuu sormenpään sisäänsä ja laukeaa minun silmin kovemmin kuin koskaan. "Ei ole sinun juttusi?". Niimpä niin.

24. Asuinalueella

Pidän edelleen suunnattomasti ajatuksesta, että tyydytän hänet, säännöllisen viikottaisen paneskelun lisäksi yksipuolisesti suullani - ehkä ankkuroidakseni hänet itseeni. Haluan koukuttaa Hänet, sen myönnän itsellenikin.

Tapaamme marketin pihalla varhain ennen töihin menoa. Hän on ollut viikonloppuna aistejani stimuloivaa puhelinseuraa ja minulle on itsestään selvää, että Hän ansaitsee palkinnon. Hän saa multimediaviesti-keimailullaan minulta kaiken mitä tohtii pyytää. Ja viikko on syytä aloittaa mukavasti linnunlaulun ja hänen voihkeensa mixillä.

Autoretkemme suuntautuvat kiireisen ihmisen arjessa enenevässä määrin välittömään lähiympäristöön.  Koska sähköpostit, viikkopalaverit ja bisnesmaailman tavoitteet kutsuvat, pyrimme käytännöllisinä ihmisinä olemaan tuhlaamatta aikaa turhanpäiväiseen ajelemiseen. Parkkeeraamme törkeästi satunnaisesti valitun asuintalon parkkipaikalle. Hän näyttää hyvältä kesäsukkahousuissaan, jotka ovat ilmojen lämmettyä vaihtuneet ohuempiin. Takapenkille.

Hän ei ole, kuten en minäkään, tuntenut erityistä vetoa kiinnijäämisen riskin tuottamaa jännitystä kohtaan. Tässä suhteessa se kuitenkin kiinnostaa. Huulteni koskettaessa häntä tunnen kielletyn hedelmän maun voimakkaana -  eikä ympäristö ainakaan vähennä tämän persikan mehukkuutta. Hänen lantionsa vaativuudesta ja huulilta purkautuvasta huokauksesta päätellen tunne on molemminpuolinen.

Hän nai itsensä huippuun nopeasti. Riskienhallinnan kannalta se on käytännöllisesti ajatellen hyvä asia.  Tämä tuurimme ei jatku loputtomiin jos jatkamme rajan venyttämistä joka suhteessa aavistuksen pidemmälle. Hän on orgasminsa jälkeen hämillään, kuten aina. Pidän tästä hetkestä kun hän on juuri tullut - palaamassa maanpinnalle. Onnellisena. Hän on söpö kosteudesta kiiltävänä, laukeamisen puna kasvoillaan ja hiukset ihan vähän sekaisin. Suutelen häntä ja ojennan riisumani pikkuhousut.

Marketille ja töihin. Pipari on syöty, joten työpäivän aloitan kahvilla.

23. Terveiset kuusta

Aamupäivä alkaa iloisissa merkeissä. Marketin parkkipaikalta shoppaan mukaani Hänet.  Jatkamme yhdellä kyydillä eteenpäin. Juoksujalkaa respaan ja sitten kohti suitea. Puristelen hänen pakaroitaan nostaen hameen helmaa jo ennen huoneen oven aukeamista. Emme malta taaskaan lämmitellä vaan yhdymme heti kuin kaksi finnitöntä teiniä.

Hän on pukeutunut sukkanauhoihin, sukkiin ja rusettipikkuhousuihin, joita en kieltämättä kiireeltäni noteeraa. Hänen lycralla verhoillut jalkansa näyttävät upeilta, mutta rusettien avaamiseen ei tosimies tuhlaa aikaa. Pöksyt lattialle. Nussimme varioiden rytmiä, asentoja; suuta, kättä, peppua - olemme värisevä kasa nussivaa lihaa.

Tiesin, että tulen olemaan tavanomaista kuumempana. Syytän siitä rutiinieni tahatonta muutosta: en runkannut eilen suihkussa, vaikka tarkoitus oli. Ehkä olen ylilatautunut - ja hänen jalkovälinsä sijaiskärsijä.

Valumme hikeä ja eritteitä ensimmäisen kierroksen jälkeen. Toinen erä alkaa kuten meillä on tapana - pyytämättä ja yllättäen, yhdestä suudelmasta - nollasta sataan sekunnissa. Seksi hänen kanssaan on helppoa. Hän on upeaa sänkyseuraa. Hän näyttäytyy samanaikaisesti seksuaalisen itsevarmuuden ilmentymänä, sensuellin seksikkyyden papittarena ja helvetin pantavana naaraana.

Voipuneina jatkamme makailua. Pitäisi nousta töihin. Katson puhelimella sähköpostini ja arki lyö lujaa. En muista koska viimeksi ajatus työstä olisi tuntunut näin vastenmieliseltä. Annan luvan itselleni skipata loppupäivän ja sanon sen ääneen. Hän päättää tehdä samoin. Yllätyn. Hän on pedantti luonne ja spontaani töihin valehtelu saa minut innostumaan todenteolla. Viihdyn hänen seurassaan. Joka kerta paremmin. 

En ole koskaan kestänyt kolmea kertaa putkeen. Etsin turtalla kalullani tuulen suojaa ja sellainen löytyykin. Hivuttaudun hänen sisäänsä. Havahdun tajunnan rajamailta orgasmiini, joka ei ole tilavuudeltaan kovin runsas, mutta jotain kuitenkin saan niistettyä häneen. Kolmas kerta sanoi toden - ensimmäistä kertaa ikinä.

Sänky ja siinä makaava pari on törkyinen. Hän ei tunnu salasuhteelta. Hän tuntuu tyttöystävältä. Sitten syömään.

22. Suuri suu

Huvittelen toisinaan töissä heittelemällä huomioita tai paljastuksia suhteestani Häneen. Olen maininnut suoraan esimiehelleni myöhästyväni hieman, tunkkaisen hotellihuoneen häpäisyn nimissä. Seison suorassa -  ja juttuni leimataan aiheettomasti vitsiksi. Tulen kotitoimistolta, kuten he asian ilmaisevat - luvattuun tapaan puolilta päivin. Posket punaisina, muna sinisenä.

Aamuihmiseksi en ole syntynyt, mutta hänen myötävaikutuksella sellaiseksi ryhtynyt. Herääminen on helppoa kun on Hänenlaisensa murokuppi. Aamupala. En ole aiemmin pitänyt itseäni halukkaana aamupanojen ystävänä. Nyt olen noina aamuina virkeä kuin Janne Kataja.

Aamupanot tai ajatus niistä herättävät, mutta vain hetkeksi. Loppupäivä menee jalkoväliä parannellessa ja päiväunelmoidessa. Töistä ei tule mitään, mutta näinä päivinä panostetaan kulkukortin heilutteluun kulkien kiireisenä, vaikka työ on itseasiassa vain kellonaikojen kirjaamista työaikaseurantaan.

En osaa sanoa, että onko suhteemme ilta- vai aamupainotteinen. Tapaamme kun se sopii molemmille - ja varsin harvoin aikataulumme ovat aivan mahdottomat. Olen kehittynyt menojeni valehtelussa. Valehtelussa ylipäänsä.

Huomenna on aamuvuoro. Täytyy laittaa kello soimaan. Valmistaudu, Firma, sillä minä en tuota huomenna mitään.

21. Lomat lusittu

Pääsiäinen lusittu ja perheen hankaloittama salasuhteen hoito laitetaan agendalle heti aamusta. Kopelointia, muuta pusu ja perseen puristus. Hän sanoo, ettei ole nukkunut, mutta silmäpusseja tai turvotusta hän ei ole nähnytkään. Hän on selkeästi kaivanut kaapista keväisempää ylleen - vitut kiuruista ja talitinteista kun on tuollainen kissa. Varma kevään merkki. Vuf.

Päivä sujuu aaltoillen asiainhoidollisissa merkeissä - kuten aikuinen arki tuppaa sujumaan. Nähdäänkö?

Varttia myöhemmin Hän hyppää pääovista söpönä kuten aina ja hurautamme kuten corollamies ja muusa kuhertelemaan viereiseen kortteliin.

Katselemme toisiamme silmiin, keväisellä kadulla. Annan hänelle takkini, herrasmies kun olen. Puristelen takin suojassa hänen kiinteitä pakaroitaan. Helvetti, että olen kaivannut noita pyöreitä kannikoita. Suutelemme ja ohjaan hänet takapenkille. Autot huristelevat ohi nostaessani hänen hameensa helmoja.

Olen pääsiäisenä ollut rasittavampi kuin pääsiäisen merkkihahmo, Pietari. Haluan hyvitellä hänelle. Osaan olla joskus tahditon ja omahyväinen. Kristilliset juhlapyhät eivät toimi minulle. Nyt vitutin jo itseänikin kuin ale-suklaamuna leikkikoululaista. Aikuinen mies valittamassa, vastenmielistä. Huonosti valmistetut halpalelut suklaamunan täytteenä pilaavat pääsiäisen ja minä olen ollut surkea yllätys: hyrrä, palapeli tai muuta yhtä turhaa.

Otan hänet suuhuni. Emme tuhlaa kovasti työnantajien aikaa hänen lauetessa suuhuni. Onneksi jokainen pitkä viikonloppu loppuu aikanaan. Tervetuloa arki.

20. Naiset, aikuiset ja lapset

Olen aina pitänyt tarkasti huolta siitä, että Naiseni on minimissään ikäiseni ja mahdollisimman voimakastahtoinen. Pidän rohkeudesta ja haasteista, joita tytöt eivät minulle tarjoa. En ole koskaan ihaillut nuoruutta, sillä kokemus ja karisma viehättävät nupullaan olevia rintoja enemmän. Sitä paitsi nainen ei lösähdä 27-vuotiaana kuten yrityksemme myyntirunkkari toisinaan maalaa saadakseen huomion pois lähibaarissa kertyneestä siiderimasustaan. Hänen naamansa ärsyttää ja rystysiäni kihelmöi - taidankin jättää firman virkistyspäivän väliin. Kuulun omassa työporukassani ja ystäväpiirissäni selkeään vähemmistöön naismakuni kanssa. Kolmikymppisenä kaksikymppisten jaagaaminen tuntuu luonteeni vastaiselta - opintotuet, vuokralla asuminen ja halvat kulkuneuvot eivät edusta minulle jotain jonka haluaisin elää uudelleen. Antoisia aikoja toki, muttei mitään ikävöitävää.

Nussin kaikkea kaunista ja hengittävää kaksikymppisenä. Häpeän sitä jälkeenpäin, vaikkei syytä olekaan. Olin vapaa tekemään mitä tahdon. Seksin saamisen helppouden oivaltaminen kyllästytti minut pitkäksi aikaa: en tahtonut enää kokemuksia. Lapset, autot, kesämökit ja vene suistivat minut kurssiltaan ja nyt olen tässä. Minulla on jotain itsekästä ja omaa - blogi ja tyttöystävä.
 
Työssäni tapaan monenlaisia naisia. Teen virka-aikana päätöksiä, jotka vaikuttavat muiden elämään. Huomaan sen herättävän osan itseäni nuoremmista naisista kokemaan minut kiintoisaksi. Ehdotuksia, suorasukaisiakin, saan verrattain usein jos snooker-kavereiden kertomuksista voi vetää johtopäätöksiä. Luulen tämän johtuvan valtion laitoksia alhaisemmasta ikärakenteesta: enemmän sinkkuja, seksiä ja rock ´n rollia. Pyrkyreitä - ehkä minun luullaan olevani isompi kuin olen, en tiedä.  En koe olevani hyvännäköinen tai kovin tavoilteltava sormuksineni - kolmikymppisenä, varhaiskeski-ikäisenä halinallena. Seksuaalinen vetovoima voidaan siis jättää ehdotuksien taustoja tai motiiveja pohdittaessa pois laskuista. Taidan olla isukki, tai miksi nuo pikku-laululintuset sitten minua selän takana kutsuvatkaan. En kuolaava tai kiimasta nuorten tyttöjen seurassa tärisevä, mutta ehta faija kuitenkin. Minulla on kaksi aikuista Naista. Yksikin vastaisi kahtakymmentä kaksivitosta.

Tyttöystäväni syntymäpäivät lähestyvät. Eivät ihan lähiaikoina, mutta aika rientää. Tiedän, että hänen kaltaisellaan urallaan menestyneellä naisella on kaikkea. Haluan kuitenkin antaa jotain - jotain joka henkii minua. Olen rihkamaa, hikistä seksiä ja karkeaa kielenkäyttöä. Ed Hardy? Se olisi mukavasti mautonta ja jotain, jota hän ei itse hankkisi itselleen. Olisiko minusta hänelle Eskoksi? Ehkä ei sittenkään.

19. Puhelinseksi -ja sanat selän suoristajana

Sähköisten viestimien mahdollistaman tavoitettavuuden vuoksi toisen sanallinen stimulointi on helpompaa kuin koskaan. Koska olemme molemmat kirjallisesti suhteellisen samanmielisiä on tuhmien puhuminen ja kirjoittaminen luontevaa. On kiihottavaa kun hän on kuumana minulle - kun minä työnnän ostoskärryjä prismassa.

Hän laittaa rohkeasti kuvia itsestään. Hän osaa viekoitella. Jokaisen naisen tulisi piristää poikaystävänsä kauppareissua noin. Eroottinen, suorasukainen otos vie keskittymisen juustohyllyllä, mutta voihan sitä vaihteeksi laittaa leivän päälle edamia. Kun kukaan ei ole näkemässä.

Hän ei ole ennen minua laittanut itsestään kuvia kenellekään. Nyt ne ovat kiinteä osa kanssakäymistämme. Puhelimia voisi kutsua esileikkivälineiksi; kasvatamme ruokahaluamme toista kohtaan tapaamistemme välillä viestien innokkaasti.

Ihailen avoimesti hänen ulkomuotoaan ja olen hyvilläni pannut merkille, että hänen varmuutensa suhteessa minuun on noussut. On innostavaa huomata toisen katsovan silmiin haastavasti ja tiedostaen oma naisellinen upeutensa. Hänestä on helppo löytää hyvää sanottavaa, sillä hän vastaa ulkonäöllisesti naismakuani täysin. Tiedän, etten tyyliltäni tai persoonaltani kuulu itsestään selkeänä jatkumona hänen elämäni-kaiken-karvaiset-miehet-listaan. Viis siitä, olen ylpeänä hänelle ensimmäinen laatuani. Selkä suorana ja leukapystyssä - kumpikin. Hän on koko ajan ollut ryhdikäs nainen, mutta hänen seksuaaliselle vetovoimalleen on lisännyt yhden potenssin oman kauneutensa tiedostaminen.

Kun sanon hänelle jotain kaunista, hän palkitsee sen tekemällä jotain tuhmaa - kuvan, eleen - ojentamalla vaikka pikkuhousunsa taskuuni säilytettäväksi. Olemme loputtomassa oravanpyörässä tuon suhteen, enkä minä ainakaan ole lähellekään näännyksissä.

Tämä merkintä on kirjoitettu palaverissa, josta toivottavasti tulee muistio sähköpostiin.

18. Minä, hän ja ihan kaikki muut

Otin sähköpostiosoitteeni pois profiilistani, sillä tämä blogi ei ole ensisijaisesti etsitään kirjekaveria-ilmoitus, eikä kuvalla todellakaan saa "100% varmaa vastausta".

Olen otettu ja yllättynyt siitä, että ihmiset käyttävät edes hetken aikaansa ilmaistakseen mielipiteensä. Siis juuri sähköpostitse. Viestimääristä on pääteltävissä, että e-mailin lähettämisen kynnys on pienempi kuin suoraan blogiin julkisen kommentin kirjoittamisen. En aloittaessani arvannut tämän olevan laisinkaan interaktiivista. Eikä tämä varsinaisesti kai olekaan: palautteeseen vastaaminen tuskin muuttaa asiasisältöä tai tämän blogin luonnetta merkittävästi. Kommentteja on aidan molemmin puolin. On selvää, että tämä aihe jakaa mielipiteitä - ehkä joku miettii, että oliko se Tiinan jalkovälistä valunut tahna sittenkään valkovuotoa. Ehkä toinen katselee miestään nähden avioliittonsa hautajaiset ja hukatut vuodet. Pettäminen, salasuhteet ja valehtelu ovat tuomittavia - minunkin mielestäni. Eikai kukaan tahdo nähdä peilissä valehtelijaa - jollainen objektiivisesti arvioiden ainakin minä olen.

En hae selkääntaputtelua, enkä toisaalta tarvitse sananlaskuja tai raamatunlauseita. Minä olen avioliittoni paha-poika. Minä teen väärin. En tahdo rääpiä Hänen tai vaimoni kustannuksella ja siksi varon tarkoituksella heidän liian tarkkaa kuvaamistaan. Minä olen tähti: tämän blogin sankari, konna ja woodyallen. Näihin kahteen naiseen kohdistetut kysymykset jätän automaattisesti huomiotta. Turha heitä on naulata puuhun huonon miesmaun vuoksi, sillä vikoja etsin itsestäni, eikä oikeutus löydy muutenkaan elämässäni ympäristöstäni.

Minua saa arvostella kernaasti ja johonkin kysymykseen voin vastatakin, mutta vain minun perspektiivistäni pettäjänä ja selkärangattomana häntäheikkinä. Enkä koe tarvetta puolustautua, sillä en määrittele itseäni yhdenkään blogini tekstistä johtopäätökset persoonastani rakentavan kommentin perusteella. Enkä julista salasuhteiden hienouttakaan, sillä minulle on yhdentekevää mitä naapurissani tapahtuu. Kirjoitan jäsentääkseni ajatuksiani ja jos Sinä löydät siitä viihdettä niin tästä on hyvä jatkaa.

17. Kuivat - sainks mä?

Olen varsin aikaisin aloittamani seksielämäni aikana ehtinyt tutustua kehooni - ja tietenkin jotain on opittu vastakkaisesta sukupuolesta matkan varrella. Nussimme intensiivisesti autossa, kuten tapanamme on. Päivä alkoi poikkeuksellisesti, sillä havahduin viestimästä hänelle kesken töihin lähdön - "lintsataanko". Täysin spontaani ehdotus - järjetön sellainen. Menoksi siis.

Auto parkkiin ja herkuttelemaan. En tiedä millaista ekstaasi on, mutta jos jotain oli aamukahvissani niin sitä. Oloni on sanoinkuvailemattoman erilainen. Uskon, että hän tuntee samoin. Kaikki on kuten tavallisesti, eikä mikään kuten ennen. Olemme oppineet toisistamme paljon - ja käänteiden kasvattamina olemme nykytilanteessa. Tässä hetkessä. Läsnä.

Hän katsoo silmiini ja täysin hallitsematon orgasmi lähtee liikkeelle. Alavatsani on tulessa - uikutan kuin pieni marsu. Olen koko painollani hänen päällään. Nostan päätäni nähdäkseni hänen kasvonsa. Olen hämmentynyt. Laukesin, vai laukesinko? En ole koskaan kysynyt, että "saiksMÄ?" - nyt kysyn. Hän hymyilee, kohauttaa harteitaan ja sanoo tunteneensa miten sykin nautintoni häneen. Hän arvelee, että kullin läpi jotain häneen sinkosin - ilmeisesti pelkän rakkauteni, sillä muuta ei näy. Kaluni ei tunnu lainkaan aralta - ensimäistä kertaa yhdynnän jälkeen.

Pääni on sekaisin. Olen lauennut kuivasti. Mitä vittua? Onko tämä jotain intialaista seksiä ja jos, niin missä on esikaupunkini Buddha? Viimeinen selkeä ajatukseni oli yhtyä häneen puhtaasti? Tuokaa kaapu niin minä alan henkistyä.

Omituista. Tuleeko tästä blogista miehen matka itseensä? Toivottavasti ei, sillä rakastan pääosanesittäjääni.

16. Kurtisaani

Vaiheikkaiden keskusteluiden jälkeen päädymme leikkimään prostituoitua ja asiakasta. Hänen vaatekaappinsa tuntuu loputtomalta kun kyse on seksikkäistä hepenistä - joita railakkaasti yhdistellen hänestä saa aikaan vaikkapa huoran. Vaikka hänen tapauksessaan huora on varsin käsitteellinen asia. Hän on tyylikkyyden symboli ja kyllin itsevarma leikkimään suttuista huoraa - keskinäisen kokeilun ja leikkimisen nimissä. En osaa sanoa, millainen hän on kotona seksuaalisesti, mutta minut hän inspiroi tainnoksiin. Too much and never enough - lienee hormonitoimintamme kiteytys. Naiskokemuksistani hän on selkeästi itsevarmimmasta, rohkeimmasta ja uskaliaammasta päästä.

Olemme leikkisä pari. Hassuttelemme ja vitsailemme paljon. Hän kutiaa ja käyn lähellä hänen sietokykynsä rajaa. Kuti kuti kuti. Hän saa vaikka iskeä hampaani sisään, sillä minä en usko varoitusta. Hän on hurmaava avuttomana. Hän on hurmaava aina.

Hän noutaa huoneen avaimen tutuksi tulleesta respasta. Odotan autossa, kuten toinen meistä aina tekee, toisen noutaessa avaimen huoneeseen. Hän vinkkaa silmää kävellessään auton vierestä. Peli on alkanut ja odotan kiltisti, kuten limaisen turskan kuuluukin, että huorani on valmis.

Kääntyilen tuskaisesti autossa. Katselen puhelintani. Soi nyt. Pian tuttu nimi vilkkuu näytöllä. Hän on valmis. Kävelen ulko-oville, joille hän on tullut minua vastaan. Hän näyttää tuhmalta tytöltä nahkatakissaan. Mustat sukat ja pitsiset sukansuut vilkkuvat takin alta ja hymyilen hänelle hänen kysyessään, että olenko minä seuraava.

Hän on minun huorani. Saamme oven kiinni ja käyn häneen kiinni. Tämä tuntuu erilaiselta - tai sitten minä eläydyn. Hän tarttuu vyöhöni suudellessamme himokkaasti. Avaan hänen takkinsa - alta löytyy sukkanauhavyö. Hänen pystyt rintansa ovat paljaat. Kaadan hänet sängylle, imaisen nänniä ja tunkeudun hänen sisäänsä. Olen joka kerta aivan kuumana hänen kanssaan - nyt olen kiertoilma-versio normaalista 500-asteisesta pitsauunista.

Naimme melko väkivaltaisesti ja luomastamme tarinasta huolimatta välillämme on lämpö ja luottamus, jollaista tämä tunkkainen hotelli ei varmasti ole kokenut aikoihin. Tosin taisimme kylläkin vierailla täällä viimeksi vajaa viikko sitten. Olemme säännöllisiä - ja helvetin rakastuneita. Tämä alkaa olla todella vakavaa.

15. Muutama asia maailmasta

Muutamassa kuukaudessa ehtii tapahtua paljon. Perheen isukista kasvaa patologinen valehtelija ja addiktiotaan piilotteleva pahan pappi. Olen suhtautunut pettämiseen suvaitsevasti, tai ilman kiihkeyttä äänessäni ennen tätä suhdettakin - enkä yksinomaan suojellakseni itseäni. Asiat ovat monimutkaisia eikä muiden kivittäminen tunnu  mielekkäältä.

Olen pitänyt mulkun ja kivesten vuoropuheluna väitettä kahden eri ihmisen samanaikaisesta rakastamisesta. Yleensä tämä tarina on tullut vastaan annassa, eevassa tai iltalehden ilonassa jonkun laulajan keikkailua käsittelevässä artikkelissa. Minä en laula tai keikkaile, mutta silti minulla on kaksi naista.

Yhtä kysymystä on kysytty minulta muutamaan otteeseen, lähinnä mailitse, tämän blogin innoittamana. Onko tämä reaalimaailmaa vai fiktiota. Tässä blogissa kerrotut asiat ovat tapahtuneet, eivät kuitenkaan välttämättä tässä järjestyksessä kuin olen kirjannut ylös.

Olen pyrkinyt kirjoittamaan paljastamatta mitään kenenkään henkilöllisyyteen viittaavaa. Minulla ei ole aikomustakaan mokata tätä suhdetta herättämällä salasuhteen ulkopuolisissa epäilyjä. En aio luopua hänestä.

Motiivini kirjoittaa tästä asiasta on omien ajatusteni jäsentäminen, sillä en luonnollisesti voi tai tahdokaan jakaa ajatuksiani salasuhteestani kuplamme ulkopuolelle omalla nimelläni, äänelläni tai kasvoillani.


Kirjoittelen tätä kotonani tuntien pienoista jännitystä - Noin tunnin päästä haen hänet. Menemme luontoretkelle ja tyydytän hänet suullani. Hänellä on mukana pyyhe, toivottavasti energisoivaa vichyä ja äärimmäisen kuuma jalkoväli.

14. Tunteita, raiteita ja tuoksuja - salamavalossa

Soittelemme aamuisin kirotaksemme työn rajoittavuutta, muita autoilijoita ja maailmaa. Tuntuu haaskaukselta mennä töihin kun voisimme käyttää päivän panemiseen.
Sivistyspuolue on hereillä, hyvää huomenta ihmiset.

Keskustelumme versoilee. Hän ei käytä julkisia kulkuneuvoja - sen arvasinkin, mutta pikkuruisia vahvistuksia käsityksilleni tipahtelee toisinaan. Ehdotan, että otamme oikeuden omiin käsiimme, annamme töiden odottaa vielä hetkisen ja menemme junamatkalle. Ekskursiolle. En paljasta, minne olemme menossa, mutta hän suostuu ehdotukseeni kyselemättä.

Ajamme juna-asemalle ja jätämme automme aseman liityntäparkkiin - uskolliset peltilehmät saavat nauttia toistensa seurasta ja me hyppäämme junaan. Herrasmiehenä annan hänen nousta ensin vaunuun - taivas tuota persettä. Hänellä on poikkeuksellisesti housut. Ehkä tyyliohjeita mukaillen, ehkä minun nautintoani ajatellen, hänen kompensoi pukeutumisessaan jalkojensa peittämisen avaamalla dekolteensa ihailtavakseni tiukassa paitapuserossa. Pidän muutamasta luomesta hänen rinnoillaan. Pidän hänen rinnoistaan.

Koululaisten mukana saapuu vieno tupakantuoksu. Yksityisautoilija minussa hämmästyy, kuinka täydellisesti olinkaan unohtanut märkien vaatteiden hajun. Pakko filtteröidä ympäristön vastenmielisyys ja hengittää hänen hiuksiaan. Ne tuoksuvat aina hyvältä. Aina. Silitän hänen hiuksiaan ja sipaisen hiussuortuvan korvan taakse. Hän katsoo silmiini ja hymyilee. Katse on intensiivinen ja täynnä lämpöä. Tuntuu siltä, että hän keskittyy vain minuun.

Olemme perillä. Rautatieasema. Arkkitehtuurista kiinnostuneet näkevät tuossakin harmaan taivaan valon värittämässä kivihökkelissä stimuloivaa visuaalisuutta. Minä keskityn materiaalien hienouden sijaan häneen. Hän katsoo minuun kysyvästi - mitä teemme täällä?

Ohjaan hänet passikuvakoppiin. Tila on pienempi kuin sovituskopissa, mutta eipä täällä ole edellisen asiakkaan unohtamia henkareitakaan. Istun penkille, otan hänet syliini. Tahdon uuden kamerakuvan. Hän istuu syliini selin minuun, koskettelen vaativasti hänen vatsaansa näykkien niskaa. Kuiskin valmistelevani hänet passikuvaa varten... Sekoitan hänen hiuksiaan viemällä käden hänen housunkauluksesta sisään. Hups, enkä edes tehnyt sitä tahallani - hänen housuistaan irtoaa nappi. Käteni hänen mustien pitsisten pikkuhousujensa sisällä annan hänen tanssia sylissäni. Hän voihkaisee, nojautuu taaksepäin ja kiertää kätensä takamukselleni. Tunnen hänen puristuksensa voiman.

Keräämme mukaamme kehittyneet kuvat. Kaverikuvat.

13. Hyvää viikonloppua!

Saamme tilaisuuden yhteiseen viikonloppuun. Ei kuitenkaan ihan siinä mielessä kuin parit normaalisti yhteisen viikonlopun käsittävät. Ei sentään. Saan kuulla, että hän on viikolopun kotosalla, ei yksin, mutta ilman Tampiota. Yllätyn itsekin ilahtumiseni määrästä. Koska samainen viikonloppu on minulle sattumalta tapaamisten kannalta järjestettävissä, haistan seksiltä tuoksuvan hauskanpidon sieraimissani.

Lauantai

Mikäpä onkaan parempi tapa aloittaa rentoutuminen kuin vehtaaminen työpaikkani parkkihallissa. Keskellä kevään kynnyksellä tasapainoilevaa Helsinkiä. Koska on viikonloppu, laskemoin hallin olevan tyhjähkö - huolimatta parista lähitalojen asukkaiden kansoittamasta parkkipaikasta yritysten omistamien parkkihalliosakkeiden seassa.

Takapenkille siis. Tarkoitukseni on hoitaa hänet, mutta havahdun vyön kolahdukseen ja soljun hänen sisällään. On käsittämätöntä miten rento olen - kollegan ruuvatessa autoaan hallin oviaukosta sisään, munani notkenisi nopeammin kuin ehtisin sanoa "Moi apina, töissä lauantaina?". Katson häntä ja loisteputken valossakin hän näyttää Ladyltä. Hieno nainen, herkkä rakastajatar ja juuri minun tyyliäni.

 Punaposkisina ihastelemme toisiamme - kiitos kokemuksesta, tai jotain. Nauramme ja hallin hämyssä kuivailemme kosteuspyyhkeisiin halun jälkiä. Keskustelemme netissä. Nähdäänkö vielä illalla?

Myöhemmin illalla

Kurvaan parkkipaikalle ja hän kipaisee kevyin askelin paikalle lenkkeilyvarustuksessa. Miten joku voi näyttää windstopperissa noin kauniilta. Näen hänet ensimmäistä kertaa hänet harrastustamineissa - tuon perseen olen nähnyt ennenkin ja se näyttää aina hyvältä.

Käymme "lenkkipyyhkeelle" ja hoidan yksipuolisesti hänet. Radio Rock luo tunnelmaa. Sovimme tapaavamme huomennakin. Hän katoaa tihkusateeseen jättäen makunsa huulilleni. Lenkkeilevä nainen on kaunis.

Sunnuntai

Herään virkeänä sunnuntaihin. Aika lähteä asioille. Talla pohjassa kurvailemme peräkanaa kuin kaksi kiimaista porsasta autoissaan - pian parkkihallin ovet taas aukeavat.

Virrat pois ja viimeinen pari uunista ulos. Otan hänet syliini. Miten kahdella aikuisella voi olla näin kiire. Otan hänet suuhuni, tahdon hänen sisäänsä. Hän pyytää minua. Pudistelen päätäni - tuhma. Katson häntä silmiin tunkeutuessani häneen. Valotilanne muuttuu dramaattisesti - vittu. Nosto-ovi aukeaa ja sisään marssii mies. Miehuuteni pehmenee ja pakenee. Kuiskimme. Minuutit kuluvat. Kuka helvetti viettää aikaansa parkkihallissa? Olemme päällekäin - aivan ääneti. Nostan päätäni kurkatakseni vieläkö mies on hallissa - säikähdän - metrin päässä autosta. Helvetti. Ja luojalle kiitos 3M-tummennuskalvosta.

Pakettiauton 2.5 litrainen diesel hurahtaa kummempia hehkuttelematta käyntiin ja vieraamme poistuu. Kuinka ollakaan, kerta-varoitus ei kauaa paina mielessä. Yhdyn häneen. Miten voikin tuntua niin hyvältä tuo ihana kuusikymmenkiloinen olento.

Perkele. Lisää porukkaa. Pikkuinen perhe. Helvetin helvetti. Onneksi öljyt ja pissapojan säiliön nesteet lienevät tarkastetun isän toimesta jo ennen perheen istuttamista autoon ja muitta mutkitta volkkari kaartaakin ovista ulos - ydinperheillä ei aikaa tuhlata turhaan maleksimiseen. Pitänee uskoa vinkkiä. Kaksi varoitusta saatu. Suutelemme autojemme vieressä. Hieno viikonloppu, mikä kokemus. Hänen suudelmansa tuntuvat petollisen hyvältä. Ihan nopeasti? Ihan vähän vain?

Hän pyllistää vasten avonaisen auton oven takaa paljastuvaa lastenistuinta. Hänen perseensä näyttää kiihottavammalta kuin koskaan. Otan häntä lanteista tunkeutuen häneen. Jos ovi nousee, ei tarvitse suotta aprikoida, että huomattiinko meidät. Räjähdän häneen. Seisomme sisäkkäin, hän housut laskettuina, minä sepalus auki. Hengitän hänen hiuksiaan. Hengitän tätä paskaista parkkihallia enkä ole koskaan kokenut vastaavaa.

12. Viikset puurossa - ja muita aforismeja mediataivaalta

Keskustelemme toisinaan naidessamme. Kestävyyteni kannalta jaksotus tuntuu miellyttävältä - ja tarvitseehan viidakon Janekin hetken aikaa palautua. Pysyn hänen sisällään, mutta saatamme ottaa välissä hetken henkeä. Harvemmin visaisia työhön liittyviä pulmia ratkotaan ja kiihottuneessa mielentilassa ideapankin kassaholvin sisältö on lievästi ilmaistuna seksuaalisviritteinen - sillä epätavanomaisella tavalla.

Seksimme on suutelukeskeistä. Hän on erinomainen suutelija ja tunteiden tultua mukaan suutelu tuntuu entistä intiimimmältä. Ehdotan, että ottaisin meistä kuvan joka on rajattu niin, että vain päämme näkyvät. Räps. Otan ensimmäisen ja näytän hänelle. Kuva näyttää herkältä ja mikään ei viittaa siihen, että me panemme. Hänkin pitää siitä. Lähetän sen heti hänelle - ei aikailla, ei koskaan.

Hän tietää, että rakastan häntä.  Sen sanominen muutti seksin välillämme, varmaan pysyvästi. Tunnen hänen ihonsa vielä kokonaisvaltaisemmin kuin tähän asti. Hän vastasi rakastavansa minua. Tämä on molemminpuolista, luojan kiitos. En ole rakastanut montaa naista - mutta olen rakastanut näitä harvoja, muutamaa, paljon ja tulisesti. Hän on yksi kolmesta. Hän jää mieleeni ikuisuuksiksi, vaikka tyrisimme tämän suhteen ja välimme joskus. Olen hänen sisällään, enkä epäile hänen tunteitaan. Tämä on rakastelua. Aivan vitun kiellettyä - kahden varatun toisiinsa rakastuneen ihmisen intohimoista rakastelua.


Jostain se sitten tuli. Idea. Kokeilu. Suuseksi laukeamisen jälkeen. Minun laukeamiseni. En ole pitänyt mielekkäänä edes ajatusta maistaa. Huipulle kiivetessä asialla flirttailu tuntui siinä hetkessä hyvältä. Karjahdus ja pulssin tasaaminen hänen päällään.

Öh, mitä minä sanoin? Katselen hänen kauniita kasvojaan ja hymyilen. Vittu me ollaan hulluja. Toteamme jos puntaroimme jotain uutta tapaa rikkoa sovinnaisuuden rajoja, jotka tosin oikeasti ovat vain omia subjektiivia käsityksiä normeista. Eikai kyselyä siitä, miten kukakin seksin jäljet siivoaa ole tehty.


Ihkistelemme sängyllä ja hivelen hänen hikistä vatsaansa. Jostain syystä hänen hikoilunsa miellyttää suunnattomasti minua. Urheilijatyttöni - kai - tai jotain. Katselen häntä hänen kuvaillessa monisanaisesti orgasmiaan. Hänen innostumisensa saa minut tuntemaan oloni miehiseksi. Hekottelemme ajatukselle, että ottaisin hänet suuhuni nyt - nyt kun olen lauennut häneen. Tilanne vakavoituu sekunnissa, kuten meille sängyssä käy - ja asetun hänen jalkoväliinsä. Katson häntä silmiin.

1 uusi tekstiviesti saapunut. 12.02 klo 15:53:12 - "Hmm... oli kyl vitun kiihottava ku lipasit sieltä ku sun sperma oli sisällä... huomasitkohan ku värähdin... Laitetetaan jotain alle, annetaan valua ja vähän nuolaset?"

Hän taisi pitää - ja mikä minä olen häneltä jatkossakaan mitään kieltämään.

11. Spruit - ja tunnustus

Alan tunnistaa hänen ilmeistään mielialoja ja tiedän suunnilleen mistä hän pitää. Pystyn lukemaan hänen vartaloaan sormillani. Hänen välilihansa paljastaa milloin osun oikeaan kohtaan - olipa kyse klitoriksesta tai g-pisteestä. Hän ohjailee verbaalisesti, mutta hänen kehonsa palaute on vielä välittömämpi. Se ei myöhästy koskaan.

Olen aistivinani, että hän saattaisi laueta märästi. Aivan kuin hän olisi viimeksi estänyt itseään. Otan asian puheeksi ja hän hölmistyy. Ei hän tietoisesti ole keskeyttänyt, mutta esittämäni analyysi ei silti tunnu hänestä täysin vieraalta. Koskettelen sormin hänen g-pistettään hyväillessäni häntä samanaikaisesti suulla - Hän laukeaa ja me saamme varmistuksen.

Pikkupoikamainen into säilyy jos sitä ruokkii. Olen aina tahtonut suhteissani aktiivisesti saalistaa, iskeä. Tämän naisen kanssa se on helppoa, sillä tunnen olevani pari tiukasti pakattua kivestä hänen estrogeenin katkuisen pehmeytensä rinnalla. Great balls of steel. Kaikki hänessä tuntuu naiselliselta - hän on niitä naisia, jotka eivät käy kakalla.

Tiedonjanoni hänen kehoaan - tai pikemminkin hänen suhteensa on kyltymätön. Hän osaa palkita miehensä naisellisella söpöilyllään ja pidän hänen tavastaan huomioida minut miehenään. Hänessä on ripaus hoivaajaa, tiukkaa naarastiikeriä ja leijonaemoa - ja aikuista analyyttista naista. Hän jakaa avoimesti kokemuksiaan ja huomioni on herpaantumaton kun hän ammentaa elämässään opittua kanssani. Yritän oppia, vaikka olemmekin hämmästyttävän tasa-arvoisia kaiken suhteen.

Omia tunteitani suojellakseni olen antanut itselleni luvan pitää hänen miestään tampiona.  Minusta on mukava ajatella tampio järkiautonsa ratissa, harava kädessä verryttelyhousuissa pikku puutarhurina -siis tampiona. Luuserina, joka todisteena maailman pahuudesta nussii Häntä. Kyllä, olen edelleenkin hämilläni tästä kaikesta.

Itsekeskeisyyttäni uhmaten pyysin häntä tuomaan kuvat lapsistaan. En osaa eritellä syitä siihen, miksi lasten kuvien näkeminen kiinnostaa minua. Ehkä haluan mielikuvilleni vahvistuksen - ei tuosta naisesta voi tulla kuin kauniita lapsia. Ja kilteiltähän nuo näyttävät.

Olemme keskustelleet siitä, miten vaarallisilla vesillä liikumme. Emme ole asiaa suoraan sanoiksi pukeneet, mutta lienee selvää, että välitämme toisistamme enemmän kuin pitäisi. Eihän meidän pitäisi harrastaa tätä taivaallista seksiäkään, mutta tämä ihastumisen kasvaminen rikollisiin sfääreihin on saanut minut varpailleni. En ole kertonut hänelle, että miten minä meidät koen - siis nyt kun myönsin itselleni rakastuneeni häneen. Vihjailen. Pidän täysin mahdollisena, että tämä suhde on lopetettava - ei tässä näin pitänyt käydä. Eräänä iltana chattaillessamme netissä keskustelu kääntyy siihen, mihin olemme joutumassa. Syteen tai saveen:

Me: "Minä rakastan sinua".

              Hän is typing..

10. Tuhma-äiti

Olemme molemmat vakaasti sitä mieltä, että suuri osa seksistä tapahtuu päässä.  Päässä se onnistuu - tai epäonnistuu. Niinkuin melkein kaikki muukin. Yhteydenpitomme on kiivasta ja harvinaisen seksuaalisviritteistä. Spagettia hämmentävä, ulkoisesti kiltti perheen tukipilari pukee toista miestä varten kotiasunsa alle pikkuhousut, joita talouden leijonakuningas ei ole nähnyt - narut, jotka ovat niin minimalistiset, että termi pikkuhousut tuntuu karkeasti liioitellulta. Tuhma äiti. Huomaan innostuvani siitä, että hän laittautuu minulle silloinkin kun en ole fyysisesti läsnä.

Tiedän paljon hänen elämästään, työtovereista, hänen taloyhtiönsä hallituksesta, perheen viihdevempaimista ja ensimmäisistä poikaystävistä. Ainoastaan hänen elämässään oleva ehta aviomies erottaa hänet aiemmista suhteistani. Olen yllättynyt hänen aiheuttamista tunteista. En olisi uskonut, että tälläisessä suhteessa olisi upean seksin lisäksi toinenkin ulottuvuus.

Tekstariseksissä hän pesee kaiken aiemman elämässäni. Hän ansaitsee palkinnon, suuta, joten käyn tankkaamassa auton. Hän ei ole ollut autossani täysin alastomana: kiinnijäämisriski tiedostaen olemme riisuneet vain välttämättömän. Siihen tulee muutos.

Suhteemme peruskivi on lapsellisuuksiin asti menevä avoimuus. On helppoa kun ei tarvitse kusettaa moneen suuntaan. Välttämätöntäkin, sillä kantti on joskus koetuksella. Tämän suhde opettaa, ettei Juice tiennyt, mistä lauloi sanoessaan, ettei kadehdi niitä, jotka luotuja ovat kaksoiselämään. Tämä on mahtavaa. Sanoinkuvailematonta. Kuplan, meidän kahden valtakunnan, avoimuuden pohja lienee pitkissä keskusteluissamme, jotka virtuaalisen alkuperän vuoksi ovat olleet rohkeampia kuin ehkä olisivat olleet kasvokkain. Kasvottomina anonyymeinä tunnustelimme toisiamme heti varsin rohkeasti ja nyt tuntuu, että tabuja ei ole. Tiedän paljon hän tienaa - merkityksetön, mutta kiehtova esimerkki ja yksityiskohta keskustelumme avoimuudesta.

Haen hänet töistä, kuten tapaamme aloitella yhteisen aikamme. Olen varannut mukaan Leathermanin - ja hän tietää siitä. Hän näyttää aivan kuten muinakin päivinä - kauniilta ja asialliselta ammattilaiselta. Musta hame, neule, sukkahousut ja korkokengät. Jo ajaessamme tutuksi käyneelle paikalle, puristan häntä reidestä ja edelliseltä "stailaan sun sukkahousut"-retkeltä tuttu riiiiiiiips ääni paljastaa kankaan antavan periksi. Auto parkkiin ja hän liukuu pehmeästi auton takapenkille.

Otan leathermanin ja sujahdan saaliini perään. Suutelemme agressiivisesti toisiamme näykkien. Avaan näppärän monitoimityökalun ja kuljetan sitä hänen paitaansa pitkin. Painan linkkuveitsen terän hänen paidasta läpi ja helmaosasta kangasta kiristäen, viillän hänen paitansa kahtia. Epäsovinnaista, pelottavaa ja aivan helvetin kiihottavaa. Rintaliivit suorastaan huutavat - naps, eikä hakasia tarvitse noista haparoida enää koskaan - edestä avatut. Hameen kanttauksissa haastetta on työmiestasoisesti mutta minä en aio jäädä kakkoseksi. Otan hänet syliini. Hänellä on enää stringit jalassaan. Ojennan teräksisen-innovaation hänelle ja annan hänen kokeilla. Hyvin se onnistuu kiltiltä tytöltäni ja hän on viimeinkin alasti - auton takatila muistuttaa räätälin pajaa.

Tunnen suojelevani tätä alastonta kaunotarta maailmalta - kuitenkin hän on nyt tasmanian tuholaisen luolassa, eikä poispääsyä ole. Hän on minun - ja vain minun. Turvassa kanssani. Minun naaraanani.

Uuden esileikkimme kuumentamana hän ottaa suuni hyväilyt vaativampana kuin koskaan. Sovimme, että hän saa toteuttaa itseään vapaasti, kunhan pysyy hiljaa. Psykologinen aspekti lisä-twistiksi: jos voihkit niin nami lakkaa - tuntuu toimivan. Teen kaikkeni saadakseni hänet huutamaan nautintoaan. Koetellakseni Häntä. Hän onnistuu kuitenkin pysymään vaiti. Kasvoista päätellen se ei ole ihan helppoa. Ihailen hänen luonteen lujuuttaan ja päästän hänet pälkähästä pyörittäen kieltäni niin lujaa kuin suinkin.

Hullua. Minä olen rakastunut häneen.
 

9. Vakavasti motellissa - mutta ensin naidaan

Hänen vuoronsa hoitaa kulut. Odottelen autossa ja katselen respan suuren ikkunan läpi hänen olemustaan tiskillä. Hän ei todellakaan istu motelliasiakkaaksi. Helposti tyylikkäin nainen koskaan tässä sympaattisessa kokoperheen lomakeitaassa. On ilta-aika, eikä päivähuoneen kyselyn ahdistavuutta osu taaskaan hänen vuorolleen. Harmillista. Jostain syystä ajatus siitä, että upea nainen, jonka habituksesta on selkeästi luettavissa itsevarmuus, korkea koulutus ja sosiaalisesti korkea status, kyselee päivähuonetta.  Kontrasti on upea. Olutta litkivä karhukopla katselee hänen peräänsä. Tiedän, pojat, hänen säärensä ovat ihanat - ja tuohon pikku perseeseen upotan aivan kohta hampaani.

Hän on pukeutunut mustaan korsettiin, sukkiin ja korkokenkiin. Hän näyttää tyrmäävältä. Pikkuruiset stringitkin on puettu asianmukaisesti sukkanauhojen päälle, jotta voin riisua ne rikkomatta kokonaisuutta. Hän panostaa minun visuaaliseen nautintooni tarjoamalla näkökulmia leikkisistä valentine-stringeistä syntisiin mustiin pitsiunelmiin - se on enemmän kuin olen tottunut. On ihanaa kuolata häntä. Tyyli on asia, jonka hän hallitsee.

Lentokapteeni minussa sipaisee tukkaa taakse ja näyttää lentoemännälle miten tarjoillaan täpötäydelle charterkoneelle oikeaoppinen ilmakuoppa. Kourin kovakouraisesti hänen kurvejaan - silkkaa malttamattomuutani -  ja pian olenkin hänen kuuman lihansa ympäröimä.

Olemme jättäneet kondomin pois. Lapsia on kummallakin riittämiin ja siltä osin asia on hoidossa. Ei sillä, etteikö yhteinen tenava ainakin saisi evoluutiota ajatellen geenipuolelta kaiken mahdollisen. Tai melkein - ulkonäkö ja äly on minusta tässä suhteessa piirun verran enemmän jakautunut hänelle.

Makaamme hikisinä sängyllä, hän on kainalossani. Suhteemme on edennyt pelkästä seksisuhteesta. Tunnen aidosti välittäväni hänestä. Hän kertoo elämästään, miehestään ja lapsistaan - koska minä haluan tietää. Kummallista kyllä, en tunne oloani lainkaan kiusaantuneeksi. En halua tutustua itse isäntään, sillä vaimossa on minulle riittämiin. Kuitenkin olen kiinnostunut hänen parisuhteestaan - hänen kannaltaan. Hän ei ehkä sittenkään ole aivan niin täydellisen tyytyväinen kuin olen alkuun ymmärtänyt.

Minä olen ryhtynyt suhteeseen varatun naisen kanssa. Olemme molemmat tahoillamme naimisissa. Siksi minusta tuntuukin typerältä tuntea mustasukkaisuutta hänestä - jonkun vaimosta! Koska hän kertoo itsestään avoimesti, olen saman hänelle velkaa. Elän onnellisessa avioliitossa ja tunnen mustasukkaisuutta tyttöystäväni miestä kohtaan. There I said it. En näe paljastukseni herättäneen negatiivisia tunteita hänessä. Luulen lukevani hänen ilmeitään. Pidin mahdollisena, että hänen suhtautumiseni minuun muuttuu. Näin ei käy. Ei tunnu lainkaan siltä. Naimme seuraavan erän.

8. Kännykkäkamerakuvia

Menemme syömään jo tutuksi tulleen kuusikon katveeseen, autoni takapenkille katetulle piknikillepeitolle, panopyyhkeelle. Tapaamme säännöllisesti autossa ja motellissa - kerran tai kaksi viikossa. Voisi kai sanoa, että paljon tiiviimmin kuin tälläisissä suhteissa on yleensä tapana.

Häntä ei tarvitse houkutella antautumaan suuni hyväilyille kesken työpäivän autoni takapenkillä. Hän yllättyy ehdotuksistani joka kerta, aistin sen hänen äänestään. Varmana naisellisesta seksuaalisuudestaan hän ei kauaa puntaroi tai jahkaile - ja miksi niin tekisikään, turha pihdata kun panettaa.

Osa tapaamisistamme on suunniteltuja, noin puolet päähänpistoja. Tänään on yllätys-suuseksin aika. Ihailen hänen kykyään järjestellä karkaamisensa työpaikalta alle tunnin varoitusajalla. Ehkä pomokerros ja ylemmän toimihenkilön työsopimus mahdollistaa muutakin kuin palkattomat ylityöt.

Keskustelemme edelleen paljon - käytännön syistä ajatustenvaihto keskittyy siirtymille - matkalla paikasta a, paikkaan b. Keskustelemme kaikesta, kulttuurista, taloudesta ja alaisista, vaikkapa. Mikään ei ole kahden ihmisen sivistyspuolueelta turvassa. On hauskaa puhua epäkorrektisti kun sen voi tehdä luottamuksella ja muulta maailmalta turvassa. Fellini ja työpaikan kusipäät.

Hän on nainen, joka varautuu kaikkeen. Pidän hänen käytännöllisyydestään: varasukkikset, kaulahuivi ja nenäliinoja - varasukkikset otetaan käyttöön, sillä pikku-rosvo minussa tahtoo kuulla kankaan repeävän. Katson häntä silmiin hivellen samalla hänen reisiään. Varovasti nyt - tai edessä ajavalla volvolla ei enää kuljeteta Lisbethin kultaista noutajaa uimaan rajasaareen. Kosketan häntä vaativasti alleviivaten omaa röyhkeää määrätietoisuuttaani. Hänen kauniita jalkojaan verhoava kangas antaa periksi vain risahtaen lopulta reikäiseksi. Otan kaistaleen kangasta tukevasti otteeseeni ja riuhtaisen uudestaan. Hänen sukkahousunsa ovat haaroista avonaiset. Hän ei vastustele vaan katsoo ilmeenkään värähtämättä. Pysäköin auton. Hän liukuu takapenkille ja hyökkään perään. Kohta sinä soit, Nainen.

Kahden orgasminsa jälkeen hän näyttää kaikkea muuta kuin ammattimaiselta panopyyhkeellään. Tämä on minun suosikkihetkeni näissä reissuissa. Hän näyttää kiitolliselta, herkältä ja kauniilta. Hänen vaaleat hiuksensa ovat söpösti sekaisin, posket punaisina, kuvioidut sukkahousut riekaleina, jalat avonaisina ja häpy turvonneena. Hetken mielijohteesta kysyn lupaa ottaa hänestä valokuvan. Hän epäröi, mutta yllättäen itsensä ja minut, lupa heltiää.

Sovimme, että poistan kuvat heti kun hän niin pyytää. Toivon, että ehdin lypsää itseäni niiden kanssa niin, että nuo pikselit haalistuvat liiasta tuijottelusta ennen sitä. Kuvissa hän katsoo itsevarmana suoraan linssiin. Hän ei piilottele tai kainostele. Itsevarma katse on yhtä lailla pornoa kuin kuvassa kosteutta kiiltelevä naiseus. En osaa sanoa, kumpi oikeasti noista on tuhmempi.

Seksipuna ja sotkuiset hiukset. Ikuistettu hetki on yksityisen kaunis. Minun eteerinen kaunottareni, tuhma tyttö - ja vain minun silmilleni.

Lähdemme ajelemaan kohti hänen työpaikkaansa. Ovatko revityt sukkahousun-jämät ja kosteuspyyhkeet energiajätettä? Yksityisautoilijan on syytä pitää huolta hiilijalanjäljestään. Lounasliikenne on suhteellisen vilkasta, liekö jollain muullakin viiksessä jotain muuta kuin salaattikastiketta?

7. Pieni talo periferiassa

Ajelemme jälleen kauniissa talvisessa säässä. Aamu-"kahvittelu" ilman juhlamokkaa sopi molempien aikatauluihin. Aikainen lounas takapenkillä siirretään aamuun kun kerran nälkä kurnii. Hänen vaativa lantionsa takomassa suutani herättää aistini aivan toisella tasolla kuin viikonlopun jälkeisissä morkkiksissa kierivän kollegan verbaalinen töniminen. Olen jäänyt koukkuun hänen voihkeeseensa. Mitä sitä kursailemaan tai kieltämään. Hän on varautunut pyyhkeellä. Takapenkin sotkemisesta ei tarvitse huolia - kuivapesuaineita ei tarvitse mies, jonka Naisella on käsilaukussa huomattavan suuri kaulaliina.


Kiemurtelu molemmille vierailla teillä avartaa maailmaa - monessakin mielessä. Kumpikaan meistä ei tiennyt, että parkkitilaa löytyy pääkaupunkiseudulta hehtaareittain - tai varsinkaan, että täälläkin on majoitusyrittäjyyttä. Tienviitta kertoo, että yösija, päiväpanopaikka ja bates-motelli on kivenheiton päässä. Kohtaloa? Koska hän maksoi omenat, hyppään respan virkaa toimittavaan matalaan rakennukseen lompakkoni kanssa.

Kun kysyy päivähuonetta, lienee päivän selvää millaiset nokoset ovat mielessä. Aivan sama. Mukaan vielä kondomeita - pyyhe käy huonosti ehkäisystä. Päivähuone on noin satasen -  matkamuistoksi kuittiin vääntyneet kondomit kympin. Hän katselee uteliaana silmiini kävellessäni kohti autoa. Nyökkään ja hän hyppää välittömästi autosta. Tuota naista ei ainakaan tarvitse liiemmin houkutella mukaan...

Juoksujalkaa huoneeseen. Kaksi sänkyä yhdistämättä. Feng shui toimii - tai ainakaan emme ala järjestelemään makuujärjestystä uusiksi vaan ahtaudumme yhden nukuttavaan petiin kaksin.

Muutama tunti ja kaksi orgasmia myöhemmin suihkuttelemme keskinäisen kemiamme ihoiltamme. Kohta pitäisi olla työkykyinen. Keskustelemme ammatillisiin haasteisiin vastaamisesta tälläisen aamun jälkeen. Pelkästään orgasmien pyyhkiminen kasvoilta on haaste. Hänen estrogeeninsa on saanut kivekseni rutistumaan surullisiksi pikku rusinoiksi - tältä tuntuu olla puhkinussittu. Tuo nainen on ottanut kaiken mitä pystyn tarjoamaan.

Tämä pikku One Eyed Jacks ilman Dale Cooperia tuntuu erinomaisen sopivalta meidän tarkoitukseemme. Kanta-asiakaskorttia ei ole, mutta varmasti meidät kohta tunnetaan.