Tuttuun tapaan pysäköimme auton lähes kesämökiksi muuttuneen kohtuuhintaisen ja syrjäisen majatalomme pihaan. Kepein askelin käyn sisään ja ilmaisen haluni saada huoneen. Hämmästykseni on suuri kun respa ilmoittaa lomakeitaan olevan loppuunmyyty. Epäusko vaihtuu harmistukseen. Kesä todella tekee tuloaan.
Tiedän, että alle kymmenen kilometrin päässä kilpaileva yritys tarjoaa majoituspalveluita, joten loikkaamme viivyttelemättä tien päälle. Mutkaisen metsätien perältä löytyy siisti lomakompleksi. Liiankin siisti. Ennakkoluulottomasti sisään.
Aula on viihtyisä, mutta mikä kiusallisinta, täynnä ihmisiä. Kyselen huonetta ja sellainen järjestyy. Virkailija kertoo hotellista ja minä kuuntelen. En ole jäämässä aamupalalle, menossa saunaan tai kiinnostunut iltapalasta, mutta kuuntelen kuitenkin. Nyökyttelen hermostuneesti ja olen aivan varma, että hotellinasiakkaat, seminaarihöpöliinit ja virkistyspäiväläiset arvaavat asiani. Täytyisi varmaan varata hämäykseksi peak performancea, liikuntaseteleitä ja pyöräilykypärä.
Kahdenkymmenen minuutin kuittiongelman, hotelli-infon ja avaimenluovutuksen jälkeen portit aukeavat. Itse huone on siisti - muistuttaa vahvasti ihan normaalia hotellihuonetta, mutta kyllä tämäkin häpäistään.
Istutan hänet nojatuoliin nostaen hänen jalkansa käsinojille. Heti huone näyttää mielenkiintoisemmalta, eikä enää lainkaan firman retkeltä. Hän on kaunis katsoessaan tiukasti silmiini. Pidän hänen tavastaan puraista alahuultaan näissä tilanteissa. Mikä minä olen hänelle kieltäytymään, ajattelen polvistuessani lattialle hänen eteensä.
Näissä ihmisten yösijoissa joutuu riskeeraamaan yhden ylimääräisen kun huoneesta täytyy tsekata ulos. Muutama keski-iän ylittänyt mies ihastelee seuralaistani meitä paheksuen. Kaunis aikuinen nainen lyhyessä hameessa törkyturvan rinnalla. Posket punaisina ja hiukset sekaisin. On päivän selvää mitä me olemme olleet tekemässä. Piilottakaa nyt kuitenkin kateus ja ne kovat kullinne, vaarit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti