31. Verryttelyä

Kun päätät ravata pururataa, mutta säästää aikaa ja ajella autolla luonnonpariin, ole ystävällinen ja pysäköi autosi tilanteen salliessa yli metrin päähän ainoasta autosta omasi lisäksi. Ikkunatummennukset toki pelastavat leijonanosan, mutta rintaliivien hapuilu kakkoskuskinpenkiltä on haastavaa. Valkoinen pitsi ei varsinaisesti maastoudu mustaan verhoiluun.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin myös keski-ikäisen lenkkeilijän paikallaan hypähtely. Hyvä jättää energiaa lenkkipolullekin. Painan pääni takaisin Hänen syliinsä. Katumaasturin varjossa Hän laukeaa suuhuni. Hän myöntää, että 3M-kalvon suojassa suuseksi tuntui vieläkin herkullisemmalta läheltä piti-tilanteen vuoksi.

Vilkaisu trikoomiehen maastohirmun takaluukkuun. Löytyykö mahdollisuus naureskella tämän iholle tulevan urpon pihistelylle: maasturi, mutta kustannusyistä suomalaiseen malliin vain alustan puolesta, etuvetoisena? Ei, kyllä tuo on parasta mitä rahalla saa. Vaikea innostua spekuloimaan miehen motiivia pysäköidä viereen sen pidemmälle kun suussa maistuu tussu. Hän on kaunis ja hyvänmakuinen.

Ajelemme hänen työpaikalleen keskustellen siitä, mitä meille kuuluu. Olemme tunteneet pian puoli vuotta ja tähän aikaan on mahtunut paljon. Olen avautunut Hänelle omaa elämääni koskevista dilemmoista. Aikuisen elämässä kaikki ei ole yksinkertaista. Hän on luonteva keskustelukumppani ja yhteisen suuren salaisuutemme vuoksi luotan häneen enemmän kuin olisin puoli vuotta sitten uskonut. Enemmän kuin olisin uskonut ikinä.

Jotain tapahtuu. Hänen silmänsä vettyvät. Olen lähempänä Häntä kuin ennen. Minä vittu oikeasti ymmärrän. En ole koskaan ollut kokovartalo-olkapää, mutta puristan lujemmin Häntä itseäni vasten.