Pääsiäinen lusittu ja perheen hankaloittama salasuhteen hoito laitetaan agendalle heti aamusta. Kopelointia, muuta pusu ja perseen puristus. Hän sanoo, ettei ole nukkunut, mutta silmäpusseja tai turvotusta hän ei ole nähnytkään. Hän on selkeästi kaivanut kaapista keväisempää ylleen - vitut kiuruista ja talitinteista kun on tuollainen kissa. Varma kevään merkki. Vuf.
Päivä sujuu aaltoillen asiainhoidollisissa merkeissä - kuten aikuinen arki tuppaa sujumaan. Nähdäänkö?
Varttia myöhemmin Hän hyppää pääovista söpönä kuten aina ja hurautamme kuten corollamies ja muusa kuhertelemaan viereiseen kortteliin.
Katselemme toisiamme silmiin, keväisellä kadulla. Annan hänelle takkini, herrasmies kun olen. Puristelen takin suojassa hänen kiinteitä pakaroitaan. Helvetti, että olen kaivannut noita pyöreitä kannikoita. Suutelemme ja ohjaan hänet takapenkille. Autot huristelevat ohi nostaessani hänen hameensa helmoja.
Olen pääsiäisenä ollut rasittavampi kuin pääsiäisen merkkihahmo, Pietari. Haluan hyvitellä hänelle. Osaan olla joskus tahditon ja omahyväinen. Kristilliset juhlapyhät eivät toimi minulle. Nyt vitutin jo itseänikin kuin ale-suklaamuna leikkikoululaista. Aikuinen mies valittamassa, vastenmielistä. Huonosti valmistetut halpalelut suklaamunan täytteenä pilaavat pääsiäisen ja minä olen ollut surkea yllätys: hyrrä, palapeli tai muuta yhtä turhaa.
Otan hänet suuhuni. Emme tuhlaa kovasti työnantajien aikaa hänen lauetessa suuhuni. Onneksi jokainen pitkä viikonloppu loppuu aikanaan. Tervetuloa arki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti