29. huhtikuuta 2012

35. Vaivojenlaskija

Kyllä minä taas niin suoritin. Kyrö toimi ensimmäisen mielensäpahoittajan kanssa, toinen pantiin myyntiin prismaankin ja minä aloitan nyt laskemaan vaivojani.

Käännän uuden luvun elämässäni. Olen tyydyttänyt Häntä - ja elämäni muita naisia yksinkertaisesti hullaantuen heidän seurastaan, naisellisesta nautinnostaan ja rakkaudesta. En elä siviilielämääni sarjana suoritteita, joilla tienaan hyvinvointikolikoita, jotka sitten käytän valintani mukaan autoni imurointiin, suuseksiin tai baari-iltaan. Tai siis en ole elänyt. Ehkä on aika tehdä muutama laskutoimitus.

Hän oli tällä viikolla hurmaava keväisessä minissään. Minulla oli uudet housut. Huomautin hameesta Hänelle. Hän hymyili, punastui ja halasi lujaa. Hän on kaunis. Minä olen vaihtanut käyttämääni hoitoainetta. Onko ohut hiuslaatuni päänmukaisempi tämän kiiltoa lisäävän tuotteen vuoksi? Vai onko kyse siitä, että hän ainoa, joka saa sädehtiä? Samettihousuni ovat uudet, kiitos kysymästä - ai, ei kysyttykään? Minkä kyllä tiedustelin, että mahtaa olla aivan tuliterä. Tuo lyhyt hame.

Hänen perheensä kulkine liikkuu dieselillä ja talvisten kilometrien osalta käyttövoima näyttelee merkittävää roolia. Vai onko joku teistä pihistelijöistä joskus tarjennut 15 asteen pakkasessa nokivasarassa ilman pöksyjä?

Kyse ei ole rahasta - silloinkaan kun autoonsa rakastunut mies huolehtii jälleenmyyntiarvoon vaikuttavista kilometreista. Kustannuksien korostus kuuluu vaivojaan säästelemättömän valittajan elämään ilmaisten askareiden ohella - tottakai - täytyyhän taloudellinen panostuskin muistaa kirjata.

En tiedä miten Tampio, Hänen miehensä, vaivoihinsa suhtautuu. Huomaako mies edes taakkansa pienentyneen ansiostani. Minusta olisi mukavaa saada jonkinlainen tunnustus. Minulla on omakin vaimo, jota huomioida, sitä ei sovi unohtaa.


27. huhtikuuta 2012

34. Valmis maailmaan

Vaikenemme molemmilla kotimaisilla tästä kaikesta, vaikka keskenämme pidämmekin ääntä. Seksimme on erittäin verbaalista. Se puhuu, jonka suu ei ole täynnä sukupuolielimiä. Olen löytänyt hänen kanssaan sanoista uuden tavan kasvattaa kiihtymystä matkalla kohti järisyttävää orgasmia.

Emme edelleenkään osaa nauttia seksikkäistä vaatteista tai kynttilän valosta kaiken kiireen keskellä. Kiire ei pilaa meidän tapauksessa nykyhetkestä nauttimista: kärsimätön ei saa koskaan liian paljon liian nopeasti. Aistillisuuden - mitä? - minkä vitun aistillisuuden? Kuullostan aivan Sami Syköltä. Nyt katkesi ajatus. Olin kai sanomassa, että sanoilla kompensoimme toisillemme rikkomani stringit. Minua varten puetut, kiihkoni silpomat. Hellittelemme ja piiskaamme - sanoilla.

Pidän siitä kun hän lauetessaan maalaa maiseman verbaalisesti. Lauserakenne on simppeli, mutta se kuuluu asiaan. Käytävältä kuuluu ääniä - hotellin siivouspartio kiertää luovutettuja huoneita, meidän päivävuorolaisten touhutessa. Kuiskaan häntä huutamaan lauetessaan. Hän on heti mukana.

Hän huohottaa, uikuttaa ja voihkii nimeäni estottomasti. Kovaääninen kiltti tyttöni. Käytävän hiljenemisestä päätellen meidät on kuultu. En osaa sanoa, että miksi nimeni kaikuminen noilla käytävillä viehättää minua suuresti.

Pidän Hänen äänestään. Etunimeni kuullostaa miehekkäältä hänen suustaan pulputen. Vaikken olekaan suorasukaisen maskuliininen Toni, Ahmed tai Eino. Tai Pertti! Pertti aiheuttaisi tosin työssäni ongelmia, vaikeuttaisi jonkun r-vikaisen elämää. Se ei olisi hyväksi bisnekselle.

26. huhtikuuta 2012

33. Kuinka todellisuutta torjutaan?

Hän laittoi minulle tekstiviestin, jossa Hän listasi ystävättärelleen sanomatta jääneet kuulumisensa. "...bf, joka hakee mut töistä ja antaa yksipuolista suuseksiä väh kerran viikossa... ". Minusta Hän on vaatimaton. Olen nuollut Häntä tällä viikolla eilistä lukuunottamatta joka päivä - poikkeama sääntöön sattui kun emme löytäneet rauhaisaa soppea järkevien kulkuyhteyksien varrelta.

On hauskaa, että anonyymiin sähköpostilaatikkooni tippuu edelleen yhteydenottoja, vaikka osoitteeni on ollut poissa profiilini tiedoista jo jonkin aikaa. Blogi kirvoittaa tunteita. Taidan jättää vielä toistaiseksi dymotetun "ei mainoksia tai ilmaisjakelua"-tarran liimaamatta, sillä osa palautteesta on hauskaa ja helppolukuista. Miehet kyselevät kristiinaa, naiset toivottelevat lämmintä kevättä. Omaa vaimoa on tästä blogista turha hakea. Paitsi sen Tampion. Yhteydenottojen sävy on selkeästi sukupuolisidonnainen. Mies voi parhaimmillaan korkeintaan suvaita omahyväisen blogimuotoisen ekskursioni; haluni paljastaa suhteeni Häneen. Naiset esittävät ennemmin huomioita itsestään - suhteessa Häneen.

Anonyymiyden mahdollistama vihainen vagina puuttuu yhteydenottaneiden naisten joukosta ja kieltämättä naisellinen raivo olisi mukava tuntea nahoissaan. On Eve Enslerin onni olla nainen, sillä sähköpostiini kajahtava tekstimuotoinen miehinen agressio petturiveljeä kohtaan on yllätyksetöntä. Tukahdutettu raivo näkyy hymiöissä. Eivätkö ne ikinä opi kirjoittamaan yhdyssanoja erikseen?

Nuolin Häntä aamunkajossa tänään ja ajellessamme parkkiin mainitsin mieleeni heränneistä spekulaatioista, joita suhteemme saattaisi muissa herättää. Perustin arvioni tietenkin täällä saamaani palautteeseen, vaikken sitä Hänelle kertonutkaan. Ajatus työstää tätä tarkemmin taisi lähteä laukkaamaan kun Hänen sihteerinsä näki meidät suutelemassa.

Liikuntakeskuksen parkkipaikalla on vilskettä torstaisena aamuna yllättävän paljon. Liian hyväntuuliset ilmeet herättävät automaatti-epäilijässä epäluuloa. Jos tärkeintä ei olekaan liikunta, vaan suihku poikien kanssa pelin jälkeen. Täytynee varata valepuvuksi vastaisen varalle jotain kivaa peakperformancelta.

WC-käynnin ohessa varmistin peilistä huulteni siisteyden Hänen jäljiltään ja tein huomion: en ole käynyt aikoihin parturissa. Täytyy korjata erhe, sillä kollegani upea naisystävä saattaa pian pitää omaa miestään firman komeimpana ilmestyksenä. En aio antaa tasoitusta lainkaan. Sitä kohoava itsetunto antaisi kiusallisesti myös kisaillessamme tulevaisuuden työpaikoista. Pari suortuvaa kampaamon lattialle ja olen taas kaunein.

25. huhtikuuta 2012

32. Komparatiivi-mies ja -nainen

Hyvä

Salasuhteita on kaikkialla. Olen herkistynyt paskapuheen tunnistamisessa nyt kun itse jauhan minkä ehdin. Kotona pyrin pitämään valehteluni minimissä, mutta töissä mielikuvitukseni saa painaa paljaalla. Kirnuan valheineni menemään niin, että visva roiskuu.

Parempi

Ympärilläni olevien ihmisten puheista löytää pikantteja vivahteita jos jaksaa tarkkailla ympäristöään. Hauska nähdä, että eksistentialisti löytää ystäviä, vaikkei itseään paljastaisikaan. En ole toistaiseksi erehtynyt kertaakaan. Ystäväni näytti puhelimestaan kuvaa puumastaan, kieltämättä gasellivartaloisesta naisesta, jonka kanssa hän touhuaa. Minun puhelimeni nainen ei jää kakkoseksi - kenellekään. Samanikäinen, vaalea, sivistynyt, hyvävartaloinen ja kaunis. En tahdo parasta, tahdon paremman. Hän on hyvä osoitus johdonmukaisuudestani. 


Paras 
 
 
Parempi
 
 
 

En tietenkään mainitse omasta vilunkipelistäni mitään. En rehentele Hänellä. Se ei olisi pidemmän päälle järkevää. Enkä ota julkisesti kantaa vallitseviin moraalikäsityksiin. Hanakimmat kivittäjät elämässäni ovat jääneet aikaa sitten kiinni petoksistaan - se ehdottomuudesta. Minä en sano mitä muut tahtovat kuulla - en sano mitään: pidän turpani tukossa ja onneni piilossa. Muut saavat puolestani elää toisten mielissä - minä elän elämässäni.  

Olen kusessa, sillä rakastuminen avioliittoni ulkopuolella olevaan naiseen ei ole missään nimessä tilanteessani järkevää, mutta ovi onneen aukeaa ulospäin.


Miksi kerron, miten sulautan Hänet arkeeni tai käsityksiini arjessa? Saadakseni subjektiivisen filosofiani samalle sivulle tämänhetkisen elämäni kanssa. Tunteista olen puhunut jo niin vitusti, että kohta tarvitsen rintaliivit jos jatkan.


24. huhtikuuta 2012

31. Verryttelyä

Kun päätät ravata pururataa, mutta säästää aikaa ja ajella autolla luonnonpariin, ole ystävällinen ja pysäköi autosi tilanteen salliessa yli metrin päähän ainoasta autosta omasi lisäksi. Ikkunatummennukset toki pelastavat leijonanosan, mutta rintaliivien hapuilu kakkoskuskinpenkiltä on haastavaa. Valkoinen pitsi ei varsinaisesti maastoudu mustaan verhoiluun.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin myös keski-ikäisen lenkkeilijän paikallaan hypähtely. Hyvä jättää energiaa lenkkipolullekin. Painan pääni takaisin Hänen syliinsä. Katumaasturin varjossa Hän laukeaa suuhuni. Hän myöntää, että 3M-kalvon suojassa suuseksi tuntui vieläkin herkullisemmalta läheltä piti-tilanteen vuoksi.

Vilkaisu trikoomiehen maastohirmun takaluukkuun. Löytyykö mahdollisuus naureskella tämän iholle tulevan urpon pihistelylle: maasturi, mutta kustannusyistä suomalaiseen malliin vain alustan puolesta, etuvetoisena? Ei, kyllä tuo on parasta mitä rahalla saa. Vaikea innostua spekuloimaan miehen motiivia pysäköidä viereen sen pidemmälle kun suussa maistuu tussu. Hän on kaunis ja hyvänmakuinen.

Ajelemme hänen työpaikalleen keskustellen siitä, mitä meille kuuluu. Olemme tunteneet pian puoli vuotta ja tähän aikaan on mahtunut paljon. Olen avautunut Hänelle omaa elämääni koskevista dilemmoista. Aikuisen elämässä kaikki ei ole yksinkertaista. Hän on luonteva keskustelukumppani ja yhteisen suuren salaisuutemme vuoksi luotan häneen enemmän kuin olisin puoli vuotta sitten uskonut. Enemmän kuin olisin uskonut ikinä.

Jotain tapahtuu. Hänen silmänsä vettyvät. Olen lähempänä Häntä kuin ennen. Minä vittu oikeasti ymmärrän. En ole koskaan ollut kokovartalo-olkapää, mutta puristan lujemmin Häntä itseäni vasten.

23. huhtikuuta 2012

30. Työtoverit ja kulissi

Mitä vittua, onko mahdollista huolehtia jonkun merkityksettömän arvioista kun nämä käsitykset koskevat minua? Siis silloinkin kun oman perseen sijasta naarmutettavana on yksinomaan imago.

Työyhteisö kuuluu elämässäni osaan, jota en tuo koskaan kotiin -  enkä vie kotiasioita koskaan töihin. Sormuksestani on pääteltävissä, että olen varattu - ikäni ja osoitteeni ilmoitin työsopimustani varten.

Where do bad folks go when they die
They don't go to heaven where the angels fly

Olimme hukanneet autoni kauppakeskuksen parkkiluolaan. Ensimmäistä kertaa koskaan keskityin niin seuralaiseeni, että rakas ratsuni unohtui. Yllättäen eteeni ilmestyneelle työtoverilleni moikkailin iloisena, ääni ujeltaen kuin eunukkikuorolla. Hermostumiseni kontrollointi petti yllättävässä tilanteessa, johon en typeryyttäni ollut varautunut.

Kutsun työtoveriani tässä blogissa Heikiksi. Hän, siis Heikki tappaisi minut jos kuulisi. Epäilen, että hän kokee itsensä enemmän Leonardona, mutta minun perspektiivistäni hän on helvetisti kotikutoisempi - Heikki.

Hän oli luonteva tuossakin tilanteessa. Hän on aina. Nyökkäsi Heikille tervehdykseksi epäröimättä, arkisesti ja katsoen silmiin. Punaposkinen blondini. Olimme viettäneet edeltäneet tunnit lakanoissa. Esittelin Hänet asiainhoitajana, joka tuntui samassa virheeltä, sillä asiani mahtuvat päähäni - ja suhtaudun tunnetusti avoimen epäilevästi sijoitusvinkkeihin tai ostettuihin neuvoihin.

Olen jäänyt rysän päältä kiinni kuin smurffilimussa vodkaa latkiva Taalasmaa. Se ei kiusaa minua lainkaan. Olen puhunut paskaa ja tehnyt sen puolitehoisesti. Minua kiusaa eniten kontrollin menettäminen. Voisin kertoa Heikille, että nain tuota upeaa ilmestystä, mutta vasta kun valitsen tehdä niin.

Tämän sekaisen tapaamisen jälkeen tapaamme parin viikon päästä töiden merkeissä. Heikki vihjaa kohtaamisestamme. Heikki ei kysy vaan antaa ymmärtää. Kiemurtelen muka ymmärtämättä vihjausta ja vaihdan puheenaihetta.



Go to a lake of fire and fry


Olen alkanut tämän suhteen myötä keskustelemaan pitääkseni kuulani jotenkin kasassa - pidän jumalauta blogiakin. Täytynee ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa mankua pillua, että tästä pääsee yli.

21. huhtikuuta 2012

29. Tampio - lucky S.O.B


Mikä oikeus minulla on olla mustasukkainen? Ei mikään.



Tiedän Hänen miehestään sarjan merkityksettömiä faktoja. Hänen pituutensa, atleettisuutensa ja joitain sivulauseissa paljastuneita puolia hänen luonteestaan. Tampio on koulutettu, hyvännäköinen ja älykäs. Ja naimisissa Hänen kanssaan.



Mikä vittu siinä on, että minua kiinnostaa millään tasolla minulle vieras mies. Hän, jumalainen naaras, makaa allani uikuttaen nimeäni ja minä parka vittuunnun siitä, että hänen miehensäkin nussii Häntä. Pertti Mäkimaallakin on matkaa minuun kun etsitään turhanpäiväisimmästä asiasta kierrosta ottavaa runkkaria.




Hän tietää vaimostani sarjan merkityksettömiä faktoja. Ei varmaankaan pituutta, mutta joitain sivulauseissa paljastuneita puolia vaimoni luonteesta. Vaimoni on koulutettu, hyvännäköinen ja älykäs. Ja naimisissa minun kanssani.



Mikä vittu siinä on, että vaimostani täytyy tässä salasuhteessa puhua ylipäänsä mitään. Ehkä oletan, että Hän haluaa tietää. Jos keskittyisin märehtimisen sijaan ruuanlaittoon, olisi perheeni kylläinen ja voisin alkaa lipittelemään viiniä. Palkitakseni itseni hyvästä ateriasta. Joka on keskinkertainen, mutta syy ja oikeutus hillua iltapäivähutikassa.



Yritän kitkeä mustasukkaisuuttani tai helpottaa oloani mieltämällä tampion yläpurentaiseksi, leuattomaksi vätykseksi, joka on enintään keskinkertainen. Mieluummin vähän alle. Hänen puheistaan olen kuitenkin päätellyt, että tampio on enemmän. Ehkä Hän ajattelee vaimostani samoin, sillä lienee inhimillistä, että mielikuvat kertautuvat jollei ole valppaana. Tampio taitaa olla minua parempi. Ajatus on typerä, sillä minä olen suhteessa tampion vaimon kanssa.


Mitä vitun hyötyä on kuvitella mitään Hänen ukostaan kun miehestä riippumatta tai juuri hänen ansiostaan minä saan erinomaista seksiä? Minä saan ja annan - silti uikutan kuin Mikko Kouki 2000-lukulaisessa kotimaisessa elokuvassa, jossa kaupunkilaiset naivat ristiin ja jokaiselle käy huonosti. Elokuvassa, jonka katson dvd:ltä ja vittuunnun kun vuorosanoista ei saa selvää ilman tekstitystä.



Olenko mustasukkainen myös vaimostani? Olen - mutta vain jos tampio siellä jossakin virittelee vartaloaan suoraksi iskeäkseen kyntensä vaimoni kankkuihin. Kenenkään elämää tai menoja en kontrolloi tai tarkkaile, enkä ole niin toiminut koskaan. Mustasukkaisuudessani olen johdonmukainen - tyttöystäväni ja vaimoni ovat tässä suhteessa minulle samassa linjassa.


Mikä vittu tässä muotoilussa on perusteena? Löysin muotoilutyökalun ja paketoin valitukseni kehykseen, joka näyttää syvälliseltä. Syvälliseltä kuten Aleksi Bardyn käsikirjoittamat elokuva-monologit. Esimerkiksi.


Nuolin Hänelle juuri orgasmin. Olemme molemmat innoissamme hänen rintojensa herkkyydestä kuukautisten alla. Hänen nänneistään kulkee suora hermorata jalkoväliin. Kuten useimmilla naisilla. Hän voihkii otteessaani. Mitä muuta voisin maailmalta pyytää. Mikä minä olen mistään valittamaan lauantaina kun Hän maistuu huulillani.

20. huhtikuuta 2012

28. Syvemmälle

Suhteemme syvenee ja huomaan hänen kertovan asioita, joita hän ei varmasti kerro muille. Olen varmasti joskus ainoa. Siltä ainakin tuntuu. Huomaan hänestä kun hän avaa itseään minulle luottaen siihen, että ymmärrän. Tunnen itseni ainutlaatuiseksi. Hänen luottamuksensa on minulle tärkeää. Tiedän mistä hän pitää, mikä häntä satuttaa ja miten hänet saa suuttumaan.

Tiedän hänen kipupisteistään ja hän minun. Olemme monissa asioissa harvinaisen samanmielisiä. Keskustelunaiheemme ovat moninaisia. Yllätävää ehkä; tiedän vaikkapa hänen lähimpien kollegoidensa nimet, vaikken ole heitä koskaan tavannutkaan. Tiedän myös heidän heikkoutensa suhteessa minun ammattilaiseeni. Ne laiskat ja kunniattomat!

Olen nähnyt yhden kerran hänen liikuttuvan. Sen ajatteleminen saa vatsaani perhosia. Tilanne oli koskettava, mutta hyvällä tavalla. Koen, että kasvoimme sekunnissa entistä lähemmäs toisiamme. Suhteemme on monimutkainen ja paljon arvokkaampi kuin mitä olin alunperin hakemassa.

Peiton alla kujertelu on kasvattanut tapaamisiin kuluvaa aikaa. Olemme säännönmukaisesti myöhässä kun unohdumme höpöttelemään. On mukavaa maata hänen vieressään ja tunkea varoittamatta sormi hänen sieraimeensa. Ihan vain nähdäkseni hänen reaktionsa. Yllätyksellisyys kuvaa välejämme. En tiedä koskaan etukäteen mitä tulee tapahtumaan. Ehkä eroamme jyrkimmin siinä, että minä taidan olla meistä ehdottomampi - testosteroni poissulkee kyvyn kompromisseihin tai supistaa näkökulmaa, miten vain.

Toivottavasti Hän keimailee multimediaviestillä minulle työhuoneestaan, siitä kulmassa olevasta. On sentään perjantai.


19. huhtikuuta 2012

27. Majatalopalveluita

Tuttuun tapaan pysäköimme auton lähes kesämökiksi muuttuneen kohtuuhintaisen ja syrjäisen majatalomme pihaan. Kepein askelin käyn sisään ja ilmaisen haluni saada huoneen. Hämmästykseni on suuri kun respa ilmoittaa lomakeitaan olevan loppuunmyyty. Epäusko vaihtuu harmistukseen. Kesä todella tekee tuloaan.

Tiedän, että alle kymmenen kilometrin päässä kilpaileva yritys tarjoaa majoituspalveluita, joten loikkaamme viivyttelemättä tien päälle. Mutkaisen metsätien perältä löytyy siisti lomakompleksi. Liiankin siisti. Ennakkoluulottomasti sisään.

Aula on viihtyisä, mutta mikä kiusallisinta, täynnä ihmisiä. Kyselen huonetta ja sellainen järjestyy. Virkailija kertoo hotellista ja minä kuuntelen. En ole jäämässä aamupalalle, menossa saunaan tai kiinnostunut iltapalasta, mutta kuuntelen kuitenkin. Nyökyttelen hermostuneesti ja olen aivan varma, että hotellinasiakkaat, seminaarihöpöliinit ja virkistyspäiväläiset arvaavat asiani. Täytyisi varmaan varata hämäykseksi peak performancea, liikuntaseteleitä ja pyöräilykypärä.

Kahdenkymmenen minuutin kuittiongelman, hotelli-infon ja avaimenluovutuksen jälkeen portit aukeavat. Itse huone on siisti - muistuttaa vahvasti ihan normaalia hotellihuonetta, mutta kyllä tämäkin häpäistään.

Istutan hänet nojatuoliin nostaen hänen jalkansa käsinojille. Heti huone näyttää mielenkiintoisemmalta, eikä enää lainkaan firman retkeltä. Hän on kaunis katsoessaan tiukasti silmiini. Pidän hänen tavastaan puraista alahuultaan näissä tilanteissa. Mikä minä olen hänelle kieltäytymään, ajattelen polvistuessani lattialle hänen eteensä.

Näissä ihmisten yösijoissa joutuu riskeeraamaan yhden ylimääräisen kun huoneesta täytyy tsekata ulos. Muutama keski-iän ylittänyt mies ihastelee seuralaistani meitä paheksuen. Kaunis aikuinen nainen lyhyessä hameessa törkyturvan rinnalla. Posket punaisina ja hiukset sekaisin. On päivän selvää mitä me olemme olleet tekemässä. Piilottakaa nyt kuitenkin kateus ja ne kovat kullinne, vaarit.

18. huhtikuuta 2012

26. Ne - pikkuhousut

Kirjoittelemme Hänen kanssaan säännöllisesti ja hänen tekstinsä toimivat muistutuksena suhteemme juurista suomi24:lla. Hän osaa kirjoittaa. Jostain syystä tahdon julkaista katkelman hänen tekstiään mailista, jossa hän kuvaa mielestäni hyvin erästä suhteemme perversiota.

En ole kysynyt Häneltä lupaa tämän kirjoituksen julkaisuun - älä tapa minua, jos tähän merkintään kohtalon saattelemana eksyt.

Sä oot niin one in a million, kulta - ajattelin just tossa miten oot saanut mut vapautumaan ja mun askelen kevyemmäksi. Noi sun ideat. MIten sä generoitkin niitä, ja just sellaisessa muodossa että mä sytyn ja kiihotun niistä. Toisinaan musta tuntuu, että olet ideoinesi täysin spontaani - toisinaan taas oon miettinyt, että tota juttua jätkä on vienyt määrätietoisesti ja kulissien takana jo pidempään... Aivan helmi esimerkki jälkimmäisestä on muuten toi sun trophy-kalastus. Muistan kun joskus ihan ekojen viestien aikoihin sä kuvailit, miten tykkäisit siitä, jos vaikka mentäis yhdessä asuntoesittelyyn haukkumaan joku kämppä. Ja miten syttyisit, jos yllättäen laittaisin pikkuhousuni sun taskuun ja kuiskaisin, että pimppiä pitäs puhaltaa, ettei sille tuu vilu. Nooooh, mähän kiinnostuin tosta skenaariosta heti - mutta ei mulla ollut aavistustakaan, miten sanatarkasti toi ois pitäny ottaa prosessoitavaksi. Eka siirto, ideataso - onnistumisprosentti sata.

Sulla on hyvä muisti, mutta on mullakin. Joissain tärkeissä asioissa. Eihän toi juttu tohon jäänyt, todellakaan... oliks jo ompussa tosta puhetta seuraavan kerran vai vasta xxx:ssa, en ihan satavarma oo, mutta aika pian meidän seksisuhteen alettua otit ton aiheen toisesta kulmasta esille - että ryöväät multa "trophyn". Ovelaa!!! Muistan, että pari kertaa tosta vihjailit ja vitsailtiin. Mietin ihan aluks, että kunhan lämmität mua ihan muihin tarkoituksiin, mutta melko pian aloin ajatella, että joku kerta sä viet multa stringit jalasta OIKEESTI. Toka siirto, ilmoitus mahdollisesta toteuttamisesta - onnistumisprosentti...täh? Sata?

Tässä kohtaa kiltin perheenäidin olisi kuulunut kavahtaa ajatusta, ehkä punastua tai hämmentyä, mutta kiistää. Kiistää jyrkästi. Ei käy. Ei todella käy. Mites mä ajattelin? Minusta oli ajatuksena maailman luonnollisin asia antaa mun merirosvon ryövätä mitä se haluaa. En ajatellut ollenkaan, että mulla ois jotain liian yksityistä saati hävettävää. Yksityinen vaatekappale, joo, mutta yksityisessä tilanteessa toisen haltuun päätyneenä, yksityisiin tilanteisiin tarkoitettuna. Jospa pysyisin enemmän sun mielessä, kun sulla on hallussas osa minusta... Ja olihan ajatus mielettömän kiihottava - toi pirulainen muuten sitten ottaa mitä haluaa ja mun tehtävänä on mukautua. Ja jos oon oikein nokkela, kenties saan vähän ohjattua, mitä se pirulainen haluaa. Kolmas siirto, anna tyttikselle aikaa prosessoida ajatus - tooodella taitavaa.

Kun sit xxx:ssa veit kerran pöksyt jalasta, ei mulla ollut mitään sanottavaa aiheesta. Sulla oli päättäväinen ilme, konfiskoit omaisuutes kuin tehokkain ulosottomies ja kohta jo keskityttiin ihan muuhun... Sit veit toisetkin joku kerta. Mä rakastan tietoisuutta tosta, että sulla on jotain meidän seksiltä tuoksuvaa. Ja rakastan sun tekstareita aiheesta. Tunnen että oon sun lähellä ja mun naiseus sun ajatuksissa, kun tekstaat: "mulla on sun mustat narut hihassa...rakastan sun tuoksua" tai "tiedoksesi, että sun valkoiset oli mun tyynyn sisällä yöllä". Love, sex, intelligence. Vika siirto, koukuta tyttis - nonni. Tollee hoidit tonkin. Neljä bullettia. Oliks suunnitelma? Tunnusta!?

17. huhtikuuta 2012

25. Tohtori Freud ja sulkija

Kesälomalistojen ilmestyminen työpöydälle on varma kevään merkki. Olen ollut tarkka kesälomani ajankohdasta ilman erityistä syytä. Nyt olen aikeissa vetää janan kalenteriin kesälomani merkiksi Hänen kesälomaansa mukaillen. Kaksi naista ja yksi perhe - palaset täytyy sovittaa yhteen jotenkin.

Ajatus kesästä tuntuu hyvältä, mutta käytännön panemisen kannalta muutama huoli herää. Ihmisten ulkoillessa retkeilyharrastuksemme voi muuttua haasteellisemmaksi. Luova mieli toki keksii keinot. Siihen on pakko luottaa. Business-pukeutuminen kevät-tyyliin ilahduttaa silmääni kovasti. Hänen jalkansa ovat kerrassaan kaunista katseltavaa. Ihanat muodokkaat pohkeet, kiinteät reidet ja kauniit nilkat. Lyhenevä hame ja perseenpeittävän takin kesälomalle päästäminen saavat kevättä myös minun sepalukseeni.

Hänen kulloinenkin mielialansa ei paljastu hänen habituksestaan. Hän on ulkoisesti tyyni jokaisena päivänä. Hänen tyyneytensä on vangitsevaa ja tunnen olevani erityislaatuinen joka kerta kun hän avaa itsensä eteeni. Hänen työtoverinsa tai kaveritkaan tuskin pääsevät hänen päänsä sisään hänen sallimatta, sillä hänen pokerinsa pitää. Ihailen tätä piirrettä hänessä. Ehkä hänen työnsä määrittelee hänen käyttäytymistään enemmän kuin omani minua, mutta itsevarmuutta huokuva määrätietoinen rauhallisuus on merkillepantavaa hänessä. Hän on lämmin ihminen, mutta vain niin päättäessään. Minun kanssani hän on oma itsensä - muille hän saa kernaasti olla viileä ammattilainen.

Hän on kertoi melko varhaisessa vaiheessa, että peppujutut eivät ole hänen juttujaan. Kuriositeettina tieto kiinnostaa minua yllättävän paljon. Siitä huolimatta, että en ole käytännössä koskaan välittänyt munalla pyllyyn sohimisesta. Olen enemmänkin pillukuiskaaja. Olen aiemmissa suhteissani oppinut, että väliliha ja pyllyn alue ovat rentoutuneelle naiselle hermopäätekeskus, jota voi ja kannattaa stimuloida eri tavoin. Varovaisella alulla ja törkeyksiä hänelle kuiskien olen kutitellut häntä ja katseestani hän tietää, että tämä tasmanian tuholainen tahtoo leikkiä sormeni-perseessäsi-leikkiä. Olen voidellut hänen pyllynsä muutamaan kertaan liukuvoiteella ja hyväillyt sisään tunkeutumatta häntä sormin. Siis suuseksiä antaessani. Hän tuntuu sormeani vasten rennolta. Hän liikkuu vaativasti ja annan hänen määrätä tahdin - ja niin hän istuu sormenpään sisäänsä ja laukeaa minun silmin kovemmin kuin koskaan. "Ei ole sinun juttusi?". Niimpä niin.

16. huhtikuuta 2012

24. Asuinalueella

Pidän edelleen suunnattomasti ajatuksesta, että tyydytän hänet, säännöllisen viikottaisen paneskelun lisäksi yksipuolisesti suullani - ehkä ankkuroidakseni hänet itseeni. Haluan koukuttaa Hänet, sen myönnän itsellenikin.

Tapaamme marketin pihalla varhain ennen töihin menoa. Hän on ollut viikonloppuna aistejani stimuloivaa puhelinseuraa ja minulle on itsestään selvää, että Hän ansaitsee palkinnon. Hän saa multimediaviesti-keimailullaan minulta kaiken mitä tohtii pyytää. Ja viikko on syytä aloittaa mukavasti linnunlaulun ja hänen voihkeensa mixillä.

Autoretkemme suuntautuvat kiireisen ihmisen arjessa enenevässä määrin välittömään lähiympäristöön.  Koska sähköpostit, viikkopalaverit ja bisnesmaailman tavoitteet kutsuvat, pyrimme käytännöllisinä ihmisinä olemaan tuhlaamatta aikaa turhanpäiväiseen ajelemiseen. Parkkeeraamme törkeästi satunnaisesti valitun asuintalon parkkipaikalle. Hän näyttää hyvältä kesäsukkahousuissaan, jotka ovat ilmojen lämmettyä vaihtuneet ohuempiin. Takapenkille.

Hän ei ole, kuten en minäkään, tuntenut erityistä vetoa kiinnijäämisen riskin tuottamaa jännitystä kohtaan. Tässä suhteessa se kuitenkin kiinnostaa. Huulteni koskettaessa häntä tunnen kielletyn hedelmän maun voimakkaana -  eikä ympäristö ainakaan vähennä tämän persikan mehukkuutta. Hänen lantionsa vaativuudesta ja huulilta purkautuvasta huokauksesta päätellen tunne on molemminpuolinen.

Hän nai itsensä huippuun nopeasti. Riskienhallinnan kannalta se on käytännöllisesti ajatellen hyvä asia.  Tämä tuurimme ei jatku loputtomiin jos jatkamme rajan venyttämistä joka suhteessa aavistuksen pidemmälle. Hän on orgasminsa jälkeen hämillään, kuten aina. Pidän tästä hetkestä kun hän on juuri tullut - palaamassa maanpinnalle. Onnellisena. Hän on söpö kosteudesta kiiltävänä, laukeamisen puna kasvoillaan ja hiukset ihan vähän sekaisin. Suutelen häntä ja ojennan riisumani pikkuhousut.

Marketille ja töihin. Pipari on syöty, joten työpäivän aloitan kahvilla.

12. huhtikuuta 2012

23. Terveiset kuusta

Aamupäivä alkaa iloisissa merkeissä. Marketin parkkipaikalta shoppaan mukaani Hänet.  Jatkamme yhdellä kyydillä eteenpäin. Juoksujalkaa respaan ja sitten kohti suitea. Puristelen hänen pakaroitaan nostaen hameen helmaa jo ennen huoneen oven aukeamista. Emme malta taaskaan lämmitellä vaan yhdymme heti kuin kaksi finnitöntä teiniä.

Hän on pukeutunut sukkanauhoihin, sukkiin ja rusettipikkuhousuihin, joita en kieltämättä kiireeltäni noteeraa. Hänen lycralla verhoillut jalkansa näyttävät upeilta, mutta rusettien avaamiseen ei tosimies tuhlaa aikaa. Pöksyt lattialle. Nussimme varioiden rytmiä, asentoja; suuta, kättä, peppua - olemme värisevä kasa nussivaa lihaa.

Tiesin, että tulen olemaan tavanomaista kuumempana. Syytän siitä rutiinieni tahatonta muutosta: en runkannut eilen suihkussa, vaikka tarkoitus oli. Ehkä olen ylilatautunut - ja hänen jalkovälinsä sijaiskärsijä.

Valumme hikeä ja eritteitä ensimmäisen kierroksen jälkeen. Toinen erä alkaa kuten meillä on tapana - pyytämättä ja yllättäen, yhdestä suudelmasta - nollasta sataan sekunnissa. Seksi hänen kanssaan on helppoa. Hän on upeaa sänkyseuraa. Hän näyttäytyy samanaikaisesti seksuaalisen itsevarmuuden ilmentymänä, sensuellin seksikkyyden papittarena ja helvetin pantavana naaraana.

Voipuneina jatkamme makailua. Pitäisi nousta töihin. Katson puhelimella sähköpostini ja arki lyö lujaa. En muista koska viimeksi ajatus työstä olisi tuntunut näin vastenmieliseltä. Annan luvan itselleni skipata loppupäivän ja sanon sen ääneen. Hän päättää tehdä samoin. Yllätyn. Hän on pedantti luonne ja spontaani töihin valehtelu saa minut innostumaan todenteolla. Viihdyn hänen seurassaan. Joka kerta paremmin. 

En ole koskaan kestänyt kolmea kertaa putkeen. Etsin turtalla kalullani tuulen suojaa ja sellainen löytyykin. Hivuttaudun hänen sisäänsä. Havahdun tajunnan rajamailta orgasmiini, joka ei ole tilavuudeltaan kovin runsas, mutta jotain kuitenkin saan niistettyä häneen. Kolmas kerta sanoi toden - ensimmäistä kertaa ikinä.

Sänky ja siinä makaava pari on törkyinen. Hän ei tunnu salasuhteelta. Hän tuntuu tyttöystävältä. Sitten syömään.

11. huhtikuuta 2012

22. Suuri suu

Huvittelen toisinaan töissä heittelemällä huomioita tai paljastuksia suhteestani Häneen. Olen maininnut suoraan esimiehelleni myöhästyväni hieman, tunkkaisen hotellihuoneen häpäisyn nimissä. Seison suorassa -  ja juttuni leimataan aiheettomasti vitsiksi. Tulen kotitoimistolta, kuten he asian ilmaisevat - luvattuun tapaan puolilta päivin. Posket punaisina, muna sinisenä.

Aamuihmiseksi en ole syntynyt, mutta hänen myötävaikutuksella sellaiseksi ryhtynyt. Herääminen on helppoa kun on Hänenlaisensa murokuppi. Aamupala. En ole aiemmin pitänyt itseäni halukkaana aamupanojen ystävänä. Nyt olen noina aamuina virkeä kuin Janne Kataja.

Aamupanot tai ajatus niistä herättävät, mutta vain hetkeksi. Loppupäivä menee jalkoväliä parannellessa ja päiväunelmoidessa. Töistä ei tule mitään, mutta näinä päivinä panostetaan kulkukortin heilutteluun kulkien kiireisenä, vaikka työ on itseasiassa vain kellonaikojen kirjaamista työaikaseurantaan.

En osaa sanoa, että onko suhteemme ilta- vai aamupainotteinen. Tapaamme kun se sopii molemmille - ja varsin harvoin aikataulumme ovat aivan mahdottomat. Olen kehittynyt menojeni valehtelussa. Valehtelussa ylipäänsä.

Huomenna on aamuvuoro. Täytyy laittaa kello soimaan. Valmistaudu, Firma, sillä minä en tuota huomenna mitään.




10. huhtikuuta 2012

21. Lomat lusittu

Pääsiäinen lusittu ja perheen hankaloittama salasuhteen hoito laitetaan agendalle heti aamusta. Kopelointia, muuta pusu ja perseen puristus. Hän sanoo, ettei ole nukkunut, mutta silmäpusseja tai turvotusta hän ei ole nähnytkään. Hän on selkeästi kaivanut kaapista keväisempää ylleen - vitut kiuruista ja talitinteista kun on tuollainen kissa. Varma kevään merkki. Vuf.

Päivä sujuu aaltoillen asiainhoidollisissa merkeissä - kuten aikuinen arki tuppaa sujumaan. Nähdäänkö?

Varttia myöhemmin Hän hyppää pääovista söpönä kuten aina ja hurautamme kuten corollamies ja muusa kuhertelemaan viereiseen kortteliin.

Katselemme toisiamme silmiin, keväisellä kadulla. Annan hänelle takkini, herrasmies kun olen. Puristelen takin suojassa hänen kiinteitä pakaroitaan. Helvetti, että olen kaivannut noita pyöreitä kannikoita. Suutelemme ja ohjaan hänet takapenkille. Autot huristelevat ohi nostaessani hänen hameensa helmoja.

Olen pääsiäisenä ollut rasittavampi kuin pääsiäisen merkkihahmo, Pietari. Haluan hyvitellä hänelle. Osaan olla joskus tahditon ja omahyväinen. Kristilliset juhlapyhät eivät toimi minulle. Nyt vitutin jo itseänikin kuin ale-suklaamuna leikkikoululaista. Aikuinen mies valittamassa, vastenmielistä. Huonosti valmistetut halpalelut suklaamunan täytteenä pilaavat pääsiäisen ja minä olen ollut surkea yllätys: hyrrä, palapeli tai muuta yhtä turhaa.

Otan hänet suuhuni. Emme tuhlaa kovasti työnantajien aikaa hänen lauetessa suuhuni. Onneksi jokainen pitkä viikonloppu loppuu aikanaan. Tervetuloa arki.




5. huhtikuuta 2012

20. Naiset, aikuiset ja lapset

Olen aina pitänyt tarkasti huolta siitä, että Naiseni on minimissään ikäiseni ja mahdollisimman voimakastahtoinen. Pidän rohkeudesta ja haasteista, joita tytöt eivät minulle tarjoa. En ole koskaan ihaillut nuoruutta, sillä kokemus ja karisma viehättävät nupullaan olevia rintoja enemmän. Sitä paitsi nainen ei lösähdä 27-vuotiaana kuten yrityksemme myyntirunkkari toisinaan maalaa saadakseen huomion pois lähibaarissa kertyneestä siiderimasustaan. Hänen naamansa ärsyttää ja rystysiäni kihelmöi - taidankin jättää firman virkistyspäivän väliin. Kuulun omassa työporukassani ja ystäväpiirissäni selkeään vähemmistöön naismakuni kanssa. Kolmikymppisenä kaksikymppisten jaagaaminen tuntuu luonteeni vastaiselta - opintotuet, vuokralla asuminen ja halvat kulkuneuvot eivät edusta minulle jotain jonka haluaisin elää uudelleen. Antoisia aikoja toki, muttei mitään ikävöitävää.

Nussin kaikkea kaunista ja hengittävää kaksikymppisenä. Häpeän sitä jälkeenpäin, vaikkei syytä olekaan. Olin vapaa tekemään mitä tahdon. Seksin saamisen helppouden oivaltaminen kyllästytti minut pitkäksi aikaa: en tahtonut enää kokemuksia. Lapset, autot, kesämökit ja vene suistivat minut kurssiltaan ja nyt olen tässä. Minulla on jotain itsekästä ja omaa - blogi ja tyttöystävä.
 
Työssäni tapaan monenlaisia naisia. Teen virka-aikana päätöksiä, jotka vaikuttavat muiden elämään. Huomaan sen herättävän osan itseäni nuoremmista naisista kokemaan minut kiintoisaksi. Ehdotuksia, suorasukaisiakin, saan verrattain usein jos snooker-kavereiden kertomuksista voi vetää johtopäätöksiä. Luulen tämän johtuvan valtion laitoksia alhaisemmasta ikärakenteesta: enemmän sinkkuja, seksiä ja rock ´n rollia. Pyrkyreitä - ehkä minun luullaan olevani isompi kuin olen, en tiedä.  En koe olevani hyvännäköinen tai kovin tavoilteltava sormuksineni - kolmikymppisenä, varhaiskeski-ikäisenä halinallena. Seksuaalinen vetovoima voidaan siis jättää ehdotuksien taustoja tai motiiveja pohdittaessa pois laskuista. Taidan olla isukki, tai miksi nuo pikku-laululintuset sitten minua selän takana kutsuvatkaan. En kuolaava tai kiimasta nuorten tyttöjen seurassa tärisevä, mutta ehta faija kuitenkin. Minulla on kaksi aikuista Naista. Yksikin vastaisi kahtakymmentä kaksivitosta.

Tyttöystäväni syntymäpäivät lähestyvät. Eivät ihan lähiaikoina, mutta aika rientää. Tiedän, että hänen kaltaisellaan urallaan menestyneellä naisella on kaikkea. Haluan kuitenkin antaa jotain - jotain joka henkii minua. Olen rihkamaa, hikistä seksiä ja karkeaa kielenkäyttöä. Ed Hardy? Se olisi mukavasti mautonta ja jotain, jota hän ei itse hankkisi itselleen. Olisiko minusta hänelle Eskoksi? Ehkä ei sittenkään.




2. huhtikuuta 2012

19. Puhelinseksi -ja sanat selän suoristajana

Sähköisten viestimien mahdollistaman tavoitettavuuden vuoksi toisen sanallinen stimulointi on helpompaa kuin koskaan. Koska olemme molemmat kirjallisesti suhteellisen samanmielisiä on tuhmien puhuminen ja kirjoittaminen luontevaa. On kiihottavaa kun hän on kuumana minulle - kun minä työnnän ostoskärryjä prismassa.

Hän laittaa rohkeasti kuvia itsestään. Hän osaa viekoitella. Jokaisen naisen tulisi piristää poikaystävänsä kauppareissua noin. Eroottinen, suorasukainen otos vie keskittymisen juustohyllyllä, mutta voihan sitä vaihteeksi laittaa leivän päälle edamia. Kun kukaan ei ole näkemässä.

Hän ei ole ennen minua laittanut itsestään kuvia kenellekään. Nyt ne ovat kiinteä osa kanssakäymistämme. Puhelimia voisi kutsua esileikkivälineiksi; kasvatamme ruokahaluamme toista kohtaan tapaamistemme välillä viestien innokkaasti.

Ihailen avoimesti hänen ulkomuotoaan ja olen hyvilläni pannut merkille, että hänen varmuutensa suhteessa minuun on noussut. On innostavaa huomata toisen katsovan silmiin haastavasti ja tiedostaen oma naisellinen upeutensa. Hänestä on helppo löytää hyvää sanottavaa, sillä hän vastaa ulkonäöllisesti naismakuani täysin. Tiedän, etten tyyliltäni tai persoonaltani kuulu itsestään selkeänä jatkumona hänen elämäni-kaiken-karvaiset-miehet-listaan. Viis siitä, olen ylpeänä hänelle ensimmäinen laatuani. Selkä suorana ja leukapystyssä - kumpikin. Hän on koko ajan ollut ryhdikäs nainen, mutta hänen seksuaaliselle vetovoimalleen on lisännyt yhden potenssin oman kauneutensa tiedostaminen.

Kun sanon hänelle jotain kaunista, hän palkitsee sen tekemällä jotain tuhmaa - kuvan, eleen - ojentamalla vaikka pikkuhousunsa taskuuni säilytettäväksi. Olemme loputtomassa oravanpyörässä tuon suhteen, enkä minä ainakaan ole lähellekään näännyksissä.

Tämä merkintä on kirjoitettu palaverissa, josta toivottavasti tulee muistio sähköpostiin.