Huvittelen toisinaan töissä heittelemällä huomioita tai paljastuksia suhteestani Häneen. Olen maininnut suoraan esimiehelleni myöhästyväni hieman, tunkkaisen hotellihuoneen häpäisyn nimissä. Seison suorassa - ja juttuni leimataan aiheettomasti vitsiksi. Tulen kotitoimistolta, kuten he asian ilmaisevat - luvattuun tapaan puolilta päivin. Posket punaisina, muna sinisenä.
Aamuihmiseksi en ole syntynyt, mutta hänen myötävaikutuksella sellaiseksi ryhtynyt. Herääminen on helppoa kun on Hänenlaisensa murokuppi. Aamupala. En ole aiemmin pitänyt itseäni halukkaana aamupanojen ystävänä. Nyt olen noina aamuina virkeä kuin Janne Kataja.
Aamupanot tai ajatus niistä herättävät, mutta vain hetkeksi. Loppupäivä menee jalkoväliä parannellessa ja päiväunelmoidessa. Töistä ei tule mitään, mutta näinä päivinä panostetaan kulkukortin heilutteluun kulkien kiireisenä, vaikka työ on itseasiassa vain kellonaikojen kirjaamista työaikaseurantaan.
En osaa sanoa, että onko suhteemme ilta- vai aamupainotteinen. Tapaamme kun se sopii molemmille - ja varsin harvoin aikataulumme ovat aivan mahdottomat. Olen kehittynyt menojeni valehtelussa. Valehtelussa ylipäänsä.
Huomenna on aamuvuoro. Täytyy laittaa kello soimaan. Valmistaudu, Firma, sillä minä en tuota huomenna mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti