Hänen vuoronsa hoitaa kulut. Odottelen autossa ja katselen respan suuren ikkunan läpi hänen olemustaan tiskillä. Hän ei todellakaan istu motelliasiakkaaksi. Helposti tyylikkäin nainen koskaan tässä sympaattisessa kokoperheen lomakeitaassa. On ilta-aika, eikä päivähuoneen kyselyn ahdistavuutta osu taaskaan hänen vuorolleen. Harmillista. Jostain syystä ajatus siitä, että upea nainen, jonka habituksesta on selkeästi luettavissa itsevarmuus, korkea koulutus ja sosiaalisesti korkea status, kyselee päivähuonetta. Kontrasti on upea. Olutta litkivä karhukopla katselee hänen peräänsä. Tiedän, pojat, hänen säärensä ovat ihanat - ja tuohon pikku perseeseen upotan aivan kohta hampaani.
Hän on pukeutunut mustaan korsettiin, sukkiin ja korkokenkiin. Hän näyttää tyrmäävältä. Pikkuruiset stringitkin on puettu asianmukaisesti sukkanauhojen päälle, jotta voin riisua ne rikkomatta kokonaisuutta. Hän panostaa minun visuaaliseen nautintooni tarjoamalla näkökulmia leikkisistä valentine-stringeistä syntisiin mustiin pitsiunelmiin - se on enemmän kuin olen tottunut. On ihanaa kuolata häntä. Tyyli on asia, jonka hän hallitsee.
Lentokapteeni minussa sipaisee tukkaa taakse ja näyttää lentoemännälle miten tarjoillaan täpötäydelle charterkoneelle oikeaoppinen ilmakuoppa. Kourin kovakouraisesti hänen kurvejaan - silkkaa malttamattomuutani - ja pian olenkin hänen kuuman lihansa ympäröimä.
Olemme jättäneet kondomin pois. Lapsia on kummallakin riittämiin ja siltä osin asia on hoidossa. Ei sillä, etteikö yhteinen tenava ainakin saisi evoluutiota ajatellen geenipuolelta kaiken mahdollisen. Tai melkein - ulkonäkö ja äly on minusta tässä suhteessa piirun verran enemmän jakautunut hänelle.
Makaamme hikisinä sängyllä, hän on kainalossani. Suhteemme on edennyt pelkästä seksisuhteesta. Tunnen aidosti välittäväni hänestä. Hän kertoo elämästään, miehestään ja lapsistaan - koska minä haluan tietää. Kummallista kyllä, en tunne oloani lainkaan kiusaantuneeksi. En halua tutustua itse isäntään, sillä vaimossa on minulle riittämiin. Kuitenkin olen kiinnostunut hänen parisuhteestaan - hänen kannaltaan. Hän ei ehkä sittenkään ole aivan niin täydellisen tyytyväinen kuin olen alkuun ymmärtänyt.
Minä olen ryhtynyt suhteeseen varatun naisen kanssa. Olemme molemmat tahoillamme naimisissa. Siksi minusta tuntuukin typerältä tuntea mustasukkaisuutta hänestä - jonkun vaimosta! Koska hän kertoo itsestään avoimesti, olen saman hänelle velkaa. Elän onnellisessa avioliitossa ja tunnen mustasukkaisuutta tyttöystäväni miestä kohtaan. There I said it. En näe paljastukseni herättäneen negatiivisia tunteita hänessä. Luulen lukevani hänen ilmeitään. Pidin mahdollisena, että hänen suhtautumiseni minuun muuttuu. Näin ei käy. Ei tunnu lainkaan siltä. Naimme seuraavan erän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti