24. maaliskuuta 2012

11. Spruit - ja tunnustus

Alan tunnistaa hänen ilmeistään mielialoja ja tiedän suunnilleen mistä hän pitää. Pystyn lukemaan hänen vartaloaan sormillani. Hänen välilihansa paljastaa milloin osun oikeaan kohtaan - olipa kyse klitoriksesta tai g-pisteestä. Hän ohjailee verbaalisesti, mutta hänen kehonsa palaute on vielä välittömämpi. Se ei myöhästy koskaan.

Olen aistivinani, että hän saattaisi laueta märästi. Aivan kuin hän olisi viimeksi estänyt itseään. Otan asian puheeksi ja hän hölmistyy. Ei hän tietoisesti ole keskeyttänyt, mutta esittämäni analyysi ei silti tunnu hänestä täysin vieraalta. Koskettelen sormin hänen g-pistettään hyväillessäni häntä samanaikaisesti suulla - Hän laukeaa ja me saamme varmistuksen.

Pikkupoikamainen into säilyy jos sitä ruokkii. Olen aina tahtonut suhteissani aktiivisesti saalistaa, iskeä. Tämän naisen kanssa se on helppoa, sillä tunnen olevani pari tiukasti pakattua kivestä hänen estrogeenin katkuisen pehmeytensä rinnalla. Great balls of steel. Kaikki hänessä tuntuu naiselliselta - hän on niitä naisia, jotka eivät käy kakalla.

Tiedonjanoni hänen kehoaan - tai pikemminkin hänen suhteensa on kyltymätön. Hän osaa palkita miehensä naisellisella söpöilyllään ja pidän hänen tavastaan huomioida minut miehenään. Hänessä on ripaus hoivaajaa, tiukkaa naarastiikeriä ja leijonaemoa - ja aikuista analyyttista naista. Hän jakaa avoimesti kokemuksiaan ja huomioni on herpaantumaton kun hän ammentaa elämässään opittua kanssani. Yritän oppia, vaikka olemmekin hämmästyttävän tasa-arvoisia kaiken suhteen.

Omia tunteitani suojellakseni olen antanut itselleni luvan pitää hänen miestään tampiona.  Minusta on mukava ajatella tampio järkiautonsa ratissa, harava kädessä verryttelyhousuissa pikku puutarhurina -siis tampiona. Luuserina, joka todisteena maailman pahuudesta nussii Häntä. Kyllä, olen edelleenkin hämilläni tästä kaikesta.

Itsekeskeisyyttäni uhmaten pyysin häntä tuomaan kuvat lapsistaan. En osaa eritellä syitä siihen, miksi lasten kuvien näkeminen kiinnostaa minua. Ehkä haluan mielikuvilleni vahvistuksen - ei tuosta naisesta voi tulla kuin kauniita lapsia. Ja kilteiltähän nuo näyttävät.

Olemme keskustelleet siitä, miten vaarallisilla vesillä liikumme. Emme ole asiaa suoraan sanoiksi pukeneet, mutta lienee selvää, että välitämme toisistamme enemmän kuin pitäisi. Eihän meidän pitäisi harrastaa tätä taivaallista seksiäkään, mutta tämä ihastumisen kasvaminen rikollisiin sfääreihin on saanut minut varpailleni. En ole kertonut hänelle, että miten minä meidät koen - siis nyt kun myönsin itselleni rakastuneeni häneen. Vihjailen. Pidän täysin mahdollisena, että tämä suhde on lopetettava - ei tässä näin pitänyt käydä. Eräänä iltana chattaillessamme netissä keskustelu kääntyy siihen, mihin olemme joutumassa. Syteen tai saveen:






Me: "Minä rakastan sinua".
              Hän is typing..











2 kommenttia:

  1. Vähän tyhmiä varmaan kyselen, mutta on niin epätodellinen fiilis, että piti tulla kysymään, onko tämä oikeasti totta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä huoli, kyllä kysyä saa.

      Epätodellinen fiilis on minusta usein elämänmakuinen - Eikai kukaan tälläistä keksisi. Tarina on totta - ja minä tietysti toivon tämän olevan satu ilman loppuratkaisua.

      Poista