14. Tunteita, raiteita ja tuoksuja - salamavalossa

Soittelemme aamuisin kirotaksemme työn rajoittavuutta, muita autoilijoita ja maailmaa. Tuntuu haaskaukselta mennä töihin kun voisimme käyttää päivän panemiseen.
Sivistyspuolue on hereillä, hyvää huomenta ihmiset.

Keskustelumme versoilee. Hän ei käytä julkisia kulkuneuvoja - sen arvasinkin, mutta pikkuruisia vahvistuksia käsityksilleni tipahtelee toisinaan. Ehdotan, että otamme oikeuden omiin käsiimme, annamme töiden odottaa vielä hetkisen ja menemme junamatkalle. Ekskursiolle. En paljasta, minne olemme menossa, mutta hän suostuu ehdotukseeni kyselemättä.

Ajamme juna-asemalle ja jätämme automme aseman liityntäparkkiin - uskolliset peltilehmät saavat nauttia toistensa seurasta ja me hyppäämme junaan. Herrasmiehenä annan hänen nousta ensin vaunuun - taivas tuota persettä. Hänellä on poikkeuksellisesti housut. Ehkä tyyliohjeita mukaillen, ehkä minun nautintoani ajatellen, hänen kompensoi pukeutumisessaan jalkojensa peittämisen avaamalla dekolteensa ihailtavakseni tiukassa paitapuserossa. Pidän muutamasta luomesta hänen rinnoillaan. Pidän hänen rinnoistaan.

Koululaisten mukana saapuu vieno tupakantuoksu. Yksityisautoilija minussa hämmästyy, kuinka täydellisesti olinkaan unohtanut märkien vaatteiden hajun. Pakko filtteröidä ympäristön vastenmielisyys ja hengittää hänen hiuksiaan. Ne tuoksuvat aina hyvältä. Aina. Silitän hänen hiuksiaan ja sipaisen hiussuortuvan korvan taakse. Hän katsoo silmiini ja hymyilee. Katse on intensiivinen ja täynnä lämpöä. Tuntuu siltä, että hän keskittyy vain minuun.

Olemme perillä. Rautatieasema. Arkkitehtuurista kiinnostuneet näkevät tuossakin harmaan taivaan valon värittämässä kivihökkelissä stimuloivaa visuaalisuutta. Minä keskityn materiaalien hienouden sijaan häneen. Hän katsoo minuun kysyvästi - mitä teemme täällä?

Ohjaan hänet passikuvakoppiin. Tila on pienempi kuin sovituskopissa, mutta eipä täällä ole edellisen asiakkaan unohtamia henkareitakaan. Istun penkille, otan hänet syliini. Tahdon uuden kamerakuvan. Hän istuu syliini selin minuun, koskettelen vaativasti hänen vatsaansa näykkien niskaa. Kuiskin valmistelevani hänet passikuvaa varten... Sekoitan hänen hiuksiaan viemällä käden hänen housunkauluksesta sisään. Hups, enkä edes tehnyt sitä tahallani - hänen housuistaan irtoaa nappi. Käteni hänen mustien pitsisten pikkuhousujensa sisällä annan hänen tanssia sylissäni. Hän voihkaisee, nojautuu taaksepäin ja kiertää kätensä takamukselleni. Tunnen hänen puristuksensa voiman.

Keräämme mukaamme kehittyneet kuvat. Kaverikuvat.