Ajelemme jälleen kauniissa talvisessa säässä. Aamu-"kahvittelu" ilman juhlamokkaa sopi molempien aikatauluihin. Aikainen lounas takapenkillä siirretään aamuun kun kerran nälkä kurnii. Hänen vaativa lantionsa takomassa suutani herättää aistini aivan toisella tasolla kuin viikonlopun jälkeisissä morkkiksissa kierivän kollegan verbaalinen töniminen. Olen jäänyt koukkuun hänen voihkeeseensa. Mitä sitä kursailemaan tai kieltämään. Hän on varautunut pyyhkeellä. Takapenkin sotkemisesta ei tarvitse huolia - kuivapesuaineita ei tarvitse mies, jonka Naisella on käsilaukussa huomattavan suuri kaulaliina.
Kiemurtelu molemmille vierailla teillä avartaa maailmaa - monessakin mielessä. Kumpikaan meistä ei tiennyt, että parkkitilaa löytyy pääkaupunkiseudulta hehtaareittain - tai varsinkaan, että täälläkin on majoitusyrittäjyyttä. Tienviitta kertoo, että yösija, päiväpanopaikka ja bates-motelli on kivenheiton päässä. Kohtaloa? Koska hän maksoi omenat, hyppään respan virkaa toimittavaan matalaan rakennukseen lompakkoni kanssa.
Kun kysyy päivähuonetta, lienee päivän selvää millaiset nokoset ovat mielessä. Aivan sama. Mukaan vielä kondomeita - pyyhe käy huonosti ehkäisystä. Päivähuone on noin satasen - matkamuistoksi kuittiin vääntyneet kondomit kympin. Hän katselee uteliaana silmiini kävellessäni kohti autoa. Nyökkään ja hän hyppää välittömästi autosta. Tuota naista ei ainakaan tarvitse liiemmin houkutella mukaan...
Juoksujalkaa huoneeseen. Kaksi sänkyä yhdistämättä. Feng shui toimii - tai ainakaan emme ala järjestelemään makuujärjestystä uusiksi vaan ahtaudumme yhden nukuttavaan petiin kaksin.
Muutama tunti ja kaksi orgasmia myöhemmin suihkuttelemme keskinäisen kemiamme ihoiltamme. Kohta pitäisi olla työkykyinen. Keskustelemme ammatillisiin haasteisiin vastaamisesta tälläisen aamun jälkeen. Pelkästään orgasmien pyyhkiminen kasvoilta on haaste. Hänen estrogeeninsa on saanut kivekseni rutistumaan surullisiksi pikku rusinoiksi - tältä tuntuu olla puhkinussittu. Tuo nainen on ottanut kaiken mitä pystyn tarjoamaan.
Tämä pikku One Eyed Jacks ilman Dale Cooperia tuntuu erinomaisen sopivalta meidän tarkoitukseemme. Kanta-asiakaskorttia ei ole, mutta varmasti meidät kohta tunnetaan.
Kirjoitat kohtuullisen hyvin, joskin hillitön määrä ylimääräistä krumeluuria tekstissä häiritsee jonkin verran. Ihan jokaista mieleen uivaa pikkunäppärää koristetta ei siis kannattaisi tekstin lomaan ripustaa. Karsi, karsi ja karsi. Jätä jäljelle ainoastaan toimivimmat ja katso, niiden teho nousee ihan uudelle tasolle.
VastaaPoistaOlisin kaivannut tekstiin myös hiukan lisää elämänmakua ja todentuntua. En tiedä onko tämä varsinaisesti edes tarkoituksesi, mutta se tekisi aiheen käsittelystä kiinnostavampaa. Ainakaan yhtään enempää fantasian suuntaan en lähtisi tätä viemään; näistä lähtökohdista se ei enää toimisi, koko startin olisi tullut olla toisenlaisen. Mikäli haluat tekstin vaikuttavan hiilipaperikopiolta todellisuudesta, niin ihan näin se onnistu; oiot ryppyjä hiukan liikaa.
Mutta tällaisenaankin tekstisi siis on ihan ok. Jään seuraamaan tulevia käänteitä. Lisää henkilöhahmoja!
Kiitos palautteesta.
PoistaEn tarkoita tällä blogilla oikeasti dokumentoida elämääni enkä ylipäänsä koe olevani "värikäspersoona", jolla on velvollisuus kirjoittaa netti täyteen paskaa. Tutkin itseäni tässä tilanteessa ja roiskin menenmään - blogini motiivi on huomattavasti vähemmän itsekeskeinen egotrippailu kuin tekstistä voi päätellä.
Itse tarina totta ja krumeluurilla rakennan toisen miehen vaimon panemisesta ja itsestäni todellisuutta sympaattisemman kokemuksen - itselleni. Luultavimmin suojatakseni omaa päätäni, joka kieltämättä on joskus kovilla kun iltaisin vedän peiton korviin.
Moikka!
VastaaPoistaKävit kommentoimassa mun blogiin ja päätin tulla sun blogiin vastavierailulle..
Jäin koukkuun! Aivan samantien! :)
Sulla on jotenkin niin mahtava tapa kirjottaa ja sun tekstejä on kiva lukee.
Jatka samaan malliin, mä klikkaan itseni lukijaksi! ;)