47. Voinko auttaa kokojen kanssa?

Tekstailemme. Edellinen, siis eilinen, tapaaminen on enää kaukainen muisto. Liikaa - termi, jota ei ole olemassa kun kyse on Hänestä. Hän on menossa ostoksille. Minä pidän Hänen vaatteistaan. En kyllästy mihinkään Häneltä riisumaani.

Sovimme, että lähden Hänen seurakseen vaatekaupoille - makutuomariksi. Valitsemaan Hänelle uusia vaatteita. Työhön ja vapaa-aikaan. Kiertelemme kaupoilla ja Hänen kysyvä katseensa jokaisen sovitetun vaatekappaleen jälkeen sovituskopin oviaukosta tuntuu kivalta. Todella kivalta. Myyjien kysellessä toiveita he huomioivat myös minut, Hänen miehensä. Se imartelee ja innostumiseni kasvaa hetki hetkeltä.

Katson Hänen reisiään, pyöreää peppua ja lantionkaarta. Jumalauta, että Hän näyttää hyvältä. Tunnen suhteemme kasvavan uudelle tasolle nyökätessäni Hänelle ja myyjälle: otamme nuo.

Naisia, jotka tuntuvat yhtä sopivilta ennen ja jälkeen orgasmini ei ole montaa. En edes harkitse tulevaisuutta, johon Hän ei tavalla tai toisella kuuluisi. En ole harkinnut enää kuukausiin. Hän tekee tarpeensa vessan ovi avoinna kun intensiivinen keskustelumme voittaa pissahädän. Yksityiskohta, jolla on minulle merkitystä. Hän on minulle erityisempi kuin uskoin marraskuussa kenenkään treffipalstoilta olevan. Puolivuotta myöhemmin olen kaupoilla Hänen kanssaan - vähän on hiki, muttei ei vituta lainkaan. Luulisi sen kertovan kaiken oleellisen.

Seksimme on, kaikki elämäni seksi huomioon ottaen, eksentrinen sekoitus rakkautta, halua ja muun maailman poissulkemista. Ehkä Hänestä erittyvä feromonipilvi on syynä myös sanoinkuvailemattomaan ilooni sovituskoppikäytävällä. Hän on täydellinen kumppani. Ihailen Häntä, Hänen kehoaan ja kykyään olla läsnä. Puristan itseni niin tiiviiksi kimpuksi Hänen ympärilleen, että Tampio tarvitsee pian talttaa.

Hän tekstaa ostoskierroksemme jälkeen, että eräälle myyjälle puhuin "meistä" ja se jäi Hänen mieleensä. Ja että Hän rakastaa minua.